Herään hikisenä sängystä. Olen yksin.
Viime yön paha uni on vielä mielessäni. Olikohan se edes unta? Niin todelliselta se tuntui.
Tarkistan puhelimen; yksi viesti:
– hei beibe, mitä tehään tänään! pidetäänkö hauska tyttöjen ilta?
Viestin lähettää minulle ihminen johon olen tutustunut hiljattain mutta meistä on tullu todella hyvät ystävät. Päätän olla vastaamatta! en halua vielä päättää mitä teen tänään.. Haluan vain olla hetken ja kuunnella hiljaisuutta..
Hiljaisuus rikkoontuu.. koirat huomaa että olen herännyt.
Pian minut hukutetaan lämpimiin tassuihin ja huomion osoituksiin..
Poskeani nuolaistaa.. Katson koiriani hetken.. meinaan purskahtaa itkuun.. Siinä on luotto koirani! Mietin mielessäni että tajuavatkohan koirat tilanteen?
…Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai audi a4:sta
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa…
Poju alkaa soida koneestani! En kuuntele yleensä tälläistä musiikkia.. havahdun siihen että olen totaallisesti muuttumassa..
Puhelin soi.. Äiti soittaa!
Äidin iloinen ääni toivottaa huomenta!
Huomenna on lähtö seinäjoelle.. Uusi koira saapuu sunnuntaina.
Meillä on tarkoitus lähteä seinäjoelle jo huomenna.. ollaan yö siellä.
Mutta avokkini ei lähde.. minä olen yksin hotelli huoneessa.. auto seurueeseen kuitenkin kuuluu äitini ja uusi mies..
Ehdotin että voisimme samalla viettää laatu aikaa skumpan ja suklaan kera.. Ei.. Ei.. ei.. en jaksa tulee vaan vastauksesta!
Minusta tuntuu pahalta.. Hän ei halua..
Hän haluaa vain silloin kun itse haluaa..
Millaiseksi hän on minut muuttanut?
hyväksyn kaiken – vaikka ei olis pakko
mutta tavallaan! olen onnellinen.. olen lähdössä pois.. uuden koiran kanssa!