Tuuli käy ulkona ja lunta tuiskuttaa.. Jo 4 päivä kun makaan sängyssä vain.. Kuume ja nuha repii minut sänkyyn!
..pysty metsä ja laaketa peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo..
Rakastan tätä kylää silloin kun se näyttäytyy parhaimmillaan, pahimmillaan se satuttaa ihmistä ja tekee elämästä vaikeaa. Minulla jää tänne ikävä! onneksi pääsen kuitenkin käymään usein!
Sunnuntaina lähden! Minusta tuntuu että olen jättämässä kaiken, vaikka tosia asia on se että lähden opiskelemaan ja tulen käymään usein kotona, mutta silti.. Ihan kuin olisin lopettamassa tämän luvun ja kääntämässä uutta sivua!
Rakastan, tunnen ja haluan!! mutta se että lähden tuntuu väärältä! mutta ehkä se on vain tarkoitettu! minun täytyy lähteä ja hyvästellä vanha!
Mikä minua odottaa tuolla kaukana? jääkö kukaan odottamaan minua kotiin?
Nostan ison laukun kaapista, lasken sinne ensimmäisen vaatteen. Miksi pakkaaminen tuntuu näin pahalta! En tahdo tehdä tätä! Heitän laukun nurkkaan ja painaudun takasin peiton alle. poskellenni valuu kyynel.. miksi itken? minun täytyisi olla onnellinen!
ehkä nyt kaikki muuttuu! paremmaksi! saa nähdä