Tunteet kuohuu.. jälleen kerran..

koulu viikko ei kestänyt kuin 2 päivää.. Vapaata sen sijaan on 14 päivää! Makia!

Kun olin poissa tunsin kamalaa ikävää avopuolisonia kohtaan.. Kun olin erossa niin asiat oli hyvin.. Kn tulin kotiin asiat oli hyvin – hetken.. Kun tuli viikonloppu kaikki muuttui..

Kaikki alkoi siitä kun minun olisi tarvinut käydä kaupassa, mutta ei voitu käydä.. Kas kummaa ukon pelikonsoli piti kuitenkin hakea.. Ehdotin myös että haen viinipullon illaksi, mutta rahaa ei kuitenkaan laiteta ukon mielestä höpötyksiin.. Tässä vaiheessa minulla alkoi kiehumaan koska tiesin että kaljaa kyllä kannetaan kaupasta..
Niimpä sanoin että selvä, sinä et myöskään osta kaljaa sitten! Vastaukseksi sain että en osta kun ei minun ole mikään pakko.. Hyvä niin mietin…

Kas kummaa kun olimme koti saaressa (ja sen viinipullon ulottomattomissa) niin meillä on kotona kaljaa..

Minä nielin, mutta kun ukko päätti lähteä hakemaan ruokaa baarista minun teki mieli vain huutaa ja itkeä..
Lähdin mukaan mutta emme voineet mennä samaa matkaa…
Annoin kyllä kuulua, sen lupaan..

Niimpä päätin että tälle pitää antaa kenkää.. Mutta kun osaisin sen oikeasti tehdä…