Nainen tuntuu toimivan naarasleijonan lailla nähdessään heikomman miehen edessään. Kaikki henkinen piina ja väkivalta päästetään irti eikä mies saa tehdä vastarintaa. Iskut on otettava vastaan hiljaa ja hymyillen. Naisella on lupa olla ilkeä, käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen miehen polvilleen. Hänelle on annettu status jonka takaa voi kysymättä syytä antaa tulla mitä vain. Naisen tapa ajatella asioita eroaa miehisestä suorasta tavasta todella paljon. Naisella on tarve kaivaa asioihin aina jokin ylimääräinen lenkki, jolla ei ole alkuperäisen asian kanssa mitään tekemistä.
Olenko yksin vai onko vastaavia kokemuksia muillakin?
(Pahoittelen kielellistä heikkouttani, ehkä joku naaras repii siitäkin asiaa.)