Blogi

Tänä aamuna mul oli ilo päästä hyväkroppase nuaremmiähe käpällettäväks. Varsinane herkkuperse. Kummä näin sen ni panin hetkeks silmät kii et tänkö kans täs.

Se teki itteesä kovasti tykö ja pyys mua sit laittaa näytiks muutamat askellukset kätvoolkilla. No mä sit ravasin ja panin töltikski ja olin aika otettukki täst kiinnostuksest mut enempi se oli piiklenaskelt ku kissamast ni se loppu sit lyhyee. Se ei ollu erityse vaikutettu.

Se meinas ettei must ehkä malliks ois – mut jos sirkuskoiraks? Ni sit mä seison yhel jalal epävakaal alustal ja esittelin mun hianoi tasapainotaitoi ja vispasin varpait ylös ja alas ja sivuu ja se sano et joo, sä oot iha reenikelpone, tost vois tulla jotai.

Ja sit se teippas mun kipee koive kasaa (ikääku se teipil pysys) ja kirjotti mulle reeniohjelma ja sano et tee näit jutskii ja vahdi ton koive asentoo ja tot askelta mut jos tulee hätä ni soita ja tuu sit takas. Mä ajattelin et juu bet…

FysioTeet on joku iha oma rotusa.

Kävin lääkäris.
Se sano et sillon itellää kaks moppee.
Se iski neljä piikkii muhu ja varsinki se viimine sattu helvetisti.
Mikää niist ei valitettavasti ja niiku näkyy ollu se piikki.

Se vaihtu sit toi vuasiki ja kuulemma maarotavvuasi ku alko ni on täys sähellystä, nopeit liikeratoi rahas ja rakkaudes ja kaikkee ylivilkasta – nimittäi niille ku ehtii reakoi. Muil menee perseellee ja päi helvettii. Mut tuski tää voi olla siltikää olennasesti huanompi vuasi ku toi siavvuasi mikä lopu. Mä tuun aina muistaa sen sia.

Laskiasest romahdettii kuulemma paastoo ja mä juttelin täst yhe uskistutu kans. Se on oikeeuskone ja paastoo siis. Kysyn et mite sitä jaksaa paastoo siis viikkotolkul ja päästäsee asti ja se sano et iha ok. Nääs se paasto eijokaa muuta ku et lihaa ei saa syä. Mä olin iha et täh, et entäs jos oot kasvissyäjä jo valmiiks, ni siis sit ei voi paastoo eikä tehä katumust? Vai onks sit ikääku paastol koko aika? Ja vaiks mä enno kasvissyäjä ni mäki syän sevverra vähä lihaa ettei toi muakaa heiluttas pahemmi kerta kalaa saa syä enikeis. Naurettavaa. Mä ajattelin et vittu tää on taas iha tyypilline uskisjuttu, mutten sanonu sit mitää ku eipä se täs pakanaa töyssytä.

Enempi moderni (ja siis ei-oikeeuskone) tulkinta paastost on et vois olla seittemä viikkoo ilma jotai muuta, tai niiku redusoi ja minimoi. Et jättäs neti tai telkkari tai seksi tai suklaa tai tupaka tai vaiks meikkaamise. Joskus oon ajatellu et toi tipato tammikuu mitä jokkut harjottaa on tällane juttu. Ehkä on väkii mikkä tarttee jonkullasta tiatosta kiältäymyst mikä pitää hoitaa julkisesti ja siis joteki hallitusti ja tiätys kohtaa. Miks sen pitäs olla täs kohtaa vuatta ni sitä mä en tajuu, voisha sitä vaiks kesälläki ns paastoo. Kai.

Pullaa vai torttuu.
Ja jos pullaa ni mantelii vai hilloo.

ainaski jos veppikameroit uskoo ja miksei uskos. Täs kotimases ilmasto-olos olis vähä toivomist mut muute eijo ollu paskempi päivä. Vedettii pitkä kaava kautta kuplaprunssi ystävättäre kans, käytii harrastaas sivistyst ja sosiaalist elämää, kipattii calvaa ja sit se lähti kotii. Illal mä kävin sit yksil paremmil susiteetti-illallisil ja huh huh. Mitä tulee piikle mahanahkaa ni nyt voi sanoo vaa raamatullisesti et se on täytetty (ja tää onki mun suasikkisitaatti Raamatust).

Tapasin yhe urokse mihi olin helvetisti retkus joskus vuanna kivi. Kyl mä tiäsinki et se olis siä illallisil. Se oli kulahtanu ja alkanu pahasti kaljuuntuu eikä se ollu ollekaa sillai söpö ja hellyttävä otus ku se oli joskus. Mut niiku se alko jutella ni vittu mä muistinki heti miks mä olin siihe retkus. Se on kiva. Se on mukava. Sen kans on hupasaa. Se on yliviksu just sillai mihi mä aina romahdan uusiks ja uusiks. Ja tää on se juttu: mulle on iha helveti sama milt joku uros näyttää, ne on ja on aina ollukki iha muut jutut mist mä saan kiksei ja mikkä kastelee mun pikkarit.

Oon siivonnu eritysemmi täl viikolla ku mun flattiystävätär tulee käymää ja jää yätä. Ei nii et se suarastaa helveti niuho olis mut mä tiän et sen standardit on hiukka erit ku mun. Mähä enno mikää varsinane kodinkynttilä tai mikää hengetär.

Aikasemmi kävi kavereit useemmiki mut nyt ne on vakiintunu eikä jää yätä ja se on sillai sääli ku mul on vihdonki kunnolline vuadesohva. Mut minkäs sille. Mä pystyn jakaa mun reviiri jonku kans kyl tilapäsesti ja ku se nuksuu eri huanees – mut mitä lähempänä ja mitä pitempää… no joo. Hermo. Mä oon asunu yksi melkei koko ikäni ja täs nykyses kämpäs aina.

Ku ton edellise urokse kans alettii suhtelee ni täst keskusteltii monempaa kertaa mut se teki mulle pikkuprinssit ja vittu kesytti mut. Paitsi et mä siädin sitä mun reviiril mä jopa totun siihe et se liikku siä omii aikojaa. Se merkkas mun reviiri itellee ja se merkkas mun sialu itellee. (Ja sydäme mä annon sille iha ite, vittu mikä ääliö.) Se sano et siit on ihkuu nähä mite mä oon kyenny venyy tilantees ja sopeutuu ja oppii. Joo kiitti vitusti, opittu on: sialu palasina ja sydämest ei havantoo, on mis on.

Mä oon ajatellu asunno vaihtamist, eri ympäristöö, jotai mikä ei muistuttas mua joka päivä siit mitä oli, jotai mikä olis pelkästää mun. Täs kämpäs mä oon tykänny sijannist ja valost – siis valoo on sillo ku näil leveyksil ylipäätää on valoo. Sit siin on hyvä pohja minkä takii sitä yleesä luullaa isommaks ku se on ja mä oon rempannu etese ja kylppäri miälesekseni, siis niis rajos ku voi. Ku rahat on rajalliset ni on vaikee keksii mist sais vastaava/paremma kohtuuvaival, mut oon kuiteski ruvennu kattoo ilmotuksii sil silmällä. Uus temppu vanhalle koiralle?