Reviiri

Oon siivonnu eritysemmi täl viikolla ku mun flattiystävätär tulee käymää ja jää yätä. Ei nii et se suarastaa helveti niuho olis mut mä tiän et sen standardit on hiukka erit ku mun. Mähä enno mikää varsinane kodinkynttilä tai mikää hengetär.

Aikasemmi kävi kavereit useemmiki mut nyt ne on vakiintunu eikä jää yätä ja se on sillai sääli ku mul on vihdonki kunnolline vuadesohva. Mut minkäs sille. Mä pystyn jakaa mun reviiri jonku kans kyl tilapäsesti ja ku se nuksuu eri huanees – mut mitä lähempänä ja mitä pitempää… no joo. Hermo. Mä oon asunu yksi melkei koko ikäni ja täs nykyses kämpäs aina.

Ku ton edellise urokse kans alettii suhtelee ni täst keskusteltii monempaa kertaa mut se teki mulle pikkuprinssit ja vittu kesytti mut. Paitsi et mä siädin sitä mun reviiril mä jopa totun siihe et se liikku siä omii aikojaa. Se merkkas mun reviiri itellee ja se merkkas mun sialu itellee. (Ja sydäme mä annon sille iha ite, vittu mikä ääliö.) Se sano et siit on ihkuu nähä mite mä oon kyenny venyy tilantees ja sopeutuu ja oppii. Joo kiitti vitusti, opittu on: sialu palasina ja sydämest ei havantoo, on mis on.

Mä oon ajatellu asunno vaihtamist, eri ympäristöö, jotai mikä ei muistuttas mua joka päivä siit mitä oli, jotai mikä olis pelkästää mun. Täs kämpäs mä oon tykänny sijannist ja valost – siis valoo on sillo ku näil leveyksil ylipäätää on valoo. Sit siin on hyvä pohja minkä takii sitä yleesä luullaa isommaks ku se on ja mä oon rempannu etese ja kylppäri miälesekseni, siis niis rajos ku voi. Ku rahat on rajalliset ni on vaikee keksii mist sais vastaava/paremma kohtuuvaival, mut oon kuiteski ruvennu kattoo ilmotuksii sil silmällä. Uus temppu vanhalle koiralle?

Kirjoitettaessa soi Carola: Rakkauden jälkeen