Blogi

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2009.
Seuraava

MLH  8

Mun sisällä asuu Merkilline Loppahuuli Hölöttäjä. Mä oon aika helveti kypsä siihe muuteki ja vallanki tänää. Ehkä se on ollu siä aina, ehkä se synty ku erottii eksä kans ja mulle jäi päälle selostaa sille mun asiot – vittu sen kans puhuttii iha järjettömä paljo. Kaikest. Jälest oon huamannu monesti et MLH kommentoi kaikellast simppelii äänee kadul ja se on tosi oudoo. Jos sanoo suameks ni mä oon siis hullu. Mulleijo tarpeeks kontaktei et sais jutella oikeesti ni MLH iskee iteksee.

Enikeis, tänää MLH ylitti taas uudemma kynnykse. Syättöläs ruakapöydäs – picture this: iso ruakapöytä, toises pääs kaks urosta jutskaas keskenää, toises pääs yks yksinäne uros syämäs ja mä tuun ja istun tiätty siihe tyhjempää päähä mutten iha liika liki sitä yksinäst vaa sillai suamalase matka päähä. Niiiii-i, ei voi tiätää mitä mä siin meditoin mut sit mä huamasin et se uros katto mua sillai oudosti. Mut ei se kysyny et mitä sä sanot ja helvetti et mä toivon tosissaa ettei se kuullukkaa vaa et se jäi ihmettelee et sanonks mä jotai oikeesti vai en… Nimittäi mä oivalsin kyl et se vittumane MLH oli höläyttäny äänee et nussi mua. Ja se uros ei siis tod kiinnostanu vähääkää. Voi vittu.

Se on sanottava mun kunniaks et tää oivallus ei saanu mua iha kokonaa ulos kuasist ja vittu mä söin sen ruua enkä kattellu sinne päikää. Sitä mä en tiä olinks mä helveti punane vai valkone vai vihree. Ilmesesti olin kyl niit kaikkii.

Sanotaa et aivos on tavalliset arkijutut eri lokeros ku rivostelut ja sellaset. Nii et leskiarmot ku on unohtanu mikä on haaruka nimi ja mitä tehää kappaleel mitä sanotaa viltiks ni ne muistaa kyl kaikellast törkeyttä ja kykenee kirolee ku somalilane merirosvo. Vittu et mä toivon et ne filippiinot mitä mä nipistelen hoitokodis joku päivä ei osaa nii paljo suamee et ne ymmärtäs kaikkee ku mä huutelen niille!

Mä taidan ottaa huame eväkset mukaa ja syä ne yksi taukohuanees. Siinähä sit MLH heittää mitä vaa läppää iteksee.


Epäsossu  9

Päätin lakkaa yrittääst olee sosiaaline. Miks pitäs esittää muuta ku on? Nii et tää moppe ei sit enää kerjää huamioo ja laita noottii meililootaa, skypee tai kännyy. Vastaan jos joku jostai syyst halus lähestyy mut sitä ihmettä saa tiätty oottaa. Katotaa josko mä oon kokonaa sosiaalisesti kuallu.

Meinasin pyärtyy ku avasin pikkäst aikaa mun hottisloota. Joku kerta oon näemmä ajelehtinu netis sura-palstalle ja laittanu sinne ilmasprofiili (tiätenkää mitää oo maksanu sellasest, vittu iha tyhmä sentää oo). Silt palstalt oli sit tullu jotai pualensataa mainost, tiadotetta ja iha oikeeta yhteydeottomeiliiki. Onneks siin iha ekas viästis oli kerrottu mun tunnus ja salasana ku muute eijois ollu hajuukaa… Aika helveti säälittävää. Laiton postuumisti viästii niille uroksil mikkä oli edellee siä palstas rekisteris et sorppa, tää eijollu henkkohtast ettenno vastannu. Äh. Mä mitää nettisuraa oo hakees enkä muutakaa, kuha olin utelias vilkasee sitä saittii.


Sarjis  7

Pikkäst aikaa oon lukenu sarjist. Tulin heräteostaneeks tollase uudempaa ranskalast (siis niiku tätä vuasisataa) edustava vihko ku Maallemuuttajat 1: Juurevaa elämää, piirtäny Manu Larcenet ja kirjottanu Jean-Yves Ferri (vittu mite jollai voi olla nii naurettava nimi ku Jean-Yves?). Se on iha takuusti äärirealistine kuvaus kerta se kertoo siit ku Manu ja avokki (tai ehkä pualisko suarastaa) muutti maalle.

Ehkei tää oo klassikko mut mä tyksin kyl siit millast viivaa täs on ja vaiks nää jutut vois olla apsurdimpii ni tän pariskunna pahvilaatikkosisustus vetoo muhu jollai tasol ku paremma luaka imuri. Ja sit noi liki puhumattomat maalaset mihi Manu koittaa samastuu sanomalla joka helveti kääntees et kyl oikke! – vittu must tuntuu et mäki tunnen ne tyypit! ;D

Mä oon tän kans taas muistellu entist virolast ystist. Se katto mun sarjiskokoelmaa hyllys (ja mä taisin sitä iha esitelläkki) ja sit se ilmotti nenävvartta pikki et tät mä ennois ikinä uskonu sust ja mä olin iha et täh? ja koitin tajuu et kulttuuri eijollu viä saapunu siihe maaha, siis sarjiskulttuuri. Mä iha näin ku muutun rotukoirast katurakiks sen silmis puales minsas tai noi ja se oli selluaka elämys et se ei kyl unohdu ikinä. Joo nii, tulinks jo sanoneeks et me eijolla enää tekemisis? :P


Ha & just joo  9

Jaahas. Kalevalaisten Naisten Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kutsuvat Kalevalan juhlavuonna 2009 kaikenikäisiä suomalaisia osallistumaan kirjoitushankkeeseen "Suomalaisen päivä". Pidä päiväkirjaa 2.2.2009 ja lähetä kirjoituksesi 28.2.2009 mennessä Kalevalaisten Naisten Liittoon.

Mä hetkevverra harkitsin et kirjottasin niille mite pesin aamul hampaat ja mite juaksin töis ympäri taloo iha omaa typeryyttä ku en muistanu ikinä kaikkii asioi kerralla. Mite kivaa oli ranskantunnil lukee kualemaa tekeväst pennust mikä kituu sairaalas ja mite tulin kotii ja katton tät kaaosta iha ontsana et jee, mullon koti ja se näyttää tälle. No vittu joo. Ehken kummiskaa.

Mut hei ku pysähtyy miättii… ni mitä vitu ihmeellist ihmisekkää muka tekee normimaanantaina? Ja sen kai noi haluu kuullakki. Puuro kiahu yli ja sormus putos sängy taakse, avamet oli taas hukas ja bussi oli myähäs. Nii et evt. Kaikkee on.

Kaikist makeeta tänää oli ku sain pähkinäkakkuu mikä oli aamul leivottu (nam! slurps!) ja kaikist kuuuuuuuuminta hottii oli vihree tee ruuajjälkee. Mut tuski täst kalevalasta esseetä sais. :P


RAW-kuvii  13

Taas yks helveti episodi siihe saagaa mite mun elämäs menee iha just kaikki päi vittuu, piänet ja isot asiat, joka vitu juttu mikä vaa voi mennä ni menee kans päi helvettii. Eli siis, täs eijo mitää hauskaa tai ilosta tai ees myäntestä enää. Hupihakuset voi skippaa suasiolla.

Ostin kamera. Se eijollu heräteostos, mä halusin sitä jo pitemmästi. Kyselin väilt millon kamera. Kyselin tääl. Luin netist vertailui ja arvioi. Kävin kuudes kameraliikkees kyselees miälipiteit ja saamas demoi. Ostin kamera ja tunsin heti pahaa miält et menin tuhlaa vaiks entineki toimi.

Opiskelin millai sil saa kuvii. Oivalsin ostaneeni rakkinee millei saa ARGB kuvii vaa pelkästää sRGB. Okei ajattelin myäntesesti, vituvvälii, mä otan sit RAWii ja opiskelen editoimaa niit… Ei se haittaa vaiks ne ottaa tilaa, mä voin ostaa lisää isoo korttii.

Otin RAWii, totesin et mun läppäri ohjelma ei tunnista niit kuvii, se sanoo ettei kameras oo mitää. Okei ajattelin myäntesesti, vituvvälii, mä sit asennan noi ohjelmat mikkä tuli levyl ton rakkinee mukana, sit onnaa. Ei se haittaa.

Asensin kolme ohjelmaa ja rekisteröin ne kerta ne vaati. Näemmä niist ainaski yks on selkeesti editontiohjelma ni mä en sitä oikeesti kaipaa mihkää ku käytän kummiski Photarii. Yhes niist näky olee sellane optio et Import. Okei ajattelin myäntesesti, täl mä saan tuatuu ne mun RAWit. Paitsi se ei tunnistanu koko kameraa se ohjelma, ei se löytäny sitä ja vittu sit ku äksänne yhdistämise jälkee mä sain sen jollai mystisel taval näkyvii ni… no nii, vitut sekää tunnistanu niit kameras olevii kuvii.

Nii et mä lopetin sen myäntese ajattelemise täs kohtaa ku mä en vaa enää jaksanu. Jos mä en saa tuatuu kuvii mun kamerast ees mukana tulleel ohjelmal ni vittuuko mä teen koko kameral? Miks helvetis mulleijo yhtää AVUu (Asialle Vihkiintyny Uros) mikä palas halust avustaa NAt (Neito Ahdinkos)? (Päivvasto, mä oon onnistunu hätistää viimisekki joteki myäntesesti suhtautuneet urokset huit helvettii mun lähelt – no eijollu isokaa tyä jos totta puhutaa.) Niiku mun eksä sano, mut on nii helppo jättää ku tiätää et mä pärjään.

No mä voin valasta: mä en pärjää. Mä en jaksa. Mä en osaa. Mikää ei onnistu ikinä eikä ees vahinkos. Mä en tee enää muuta ku volisen. Mä meen vetää ranteet auki.


Seuraava