Blogi

Carnosa vetäs viime viiko lopul viis kukkaterttuu auki samaa hengevvetoo. Nyt ne haisee just sillai ku ne vaa haista voi yäaikaa. Siks se taimi eijo enää mun makkaris… Mut kaunis se on! Se on siis antanu mulle anteeks et se lens aika monta kertaa enne ku mä sain sen pysyy amppelis. Vuas meni mut sain anteeks viä.

Bella voi paremmi, kiits kysyyst. Talvel mä olin jo heittääs sitä pois ku se vaa nuutu ja nuutu. Sit mä päätin kuiteski viä yrittää ja panna sen uutee purkkii uutee multaa. Joillai on luja henki: sil taimel eijollu juurii praktisesti yhtää, se oli vaa kampeentunu ylöspäi siä purkissaa ja poikkassu yhteytesä. Ei ihme et nuutu; ihme et se jäi henkii. Uudes mullas se on vetäny lehdet taas nesteisii, kasvattanu uusii oksankärkii ja pikkulehtii – ja kaks pikkasta kukkaterttuu! Siit taimest iha huakuu kiitollisuus. Ekat kukat aukes eile.

Bilobata on kans virkummas vaihees, lehtii seki tekee ja kukkii aina välii mut sitä ei nii kauheesti paa merkille ku se on nii tasane. Ehkä seki ois tarvinnu kokonaa uudemmat mullat mut mä vaa rapsuttelin sille vähä.

Australis voi hyvi viä äske. Pual metrii uutta versoo nättene piänine lehtinee ja yks kukinnoalkuki. Menny aikamuato: Rupesimpa tuulettelee makkarii et jos se uni tulis piiklepiäne silmää paremmi freesimmäs ilmastos… ja tuuli > verho paiskas sen taime lattialle. Joo. Se uus kaunis verso roikkuu 90 astee kulmas ja voi kuvitella mikkä sen fiilikset on. Vittu mä enno ikinä ymmärtäny tuulettelemise hyätyi ja kyl taas meni aika hyvi ohi.

Viime viikol mä nuksun ku marsu kaks peräkkäst yätä ilma ettoisin havahtunu ees kylje kääntämise vertaa. Keskiviikost torstaihi ja torstaist perjantaihi.

Torstai-iipee ku tulin töist huamasin hyräleväni kadul äänee jotai vanhaa kantripalaa, Vanha Isäntä tj. Perstaina sain itteni kii jostai popimmast. Sillai iha vaa omaa hyvää miält ja ku kaikki oli jees.

Tää palas mulle miälee ku huamasin tos et valvon taas vittu kolmatta tuntii keskel ei kenekää aikaa, unest eijo mitää havantoo muttei jaksattas olla herelläkää ja aamul on sempualee ylösnousemus ja tarttis olla iha iskus. Nää pari edellist yätä meni palasina muttemmä tuntikausii valvonu kuiteskaa.

On tää taas nii paskaa. Linnut karjuu enkä mä ees tiä onks noi jotai lokkei vai mitä mut volyymii kyl on. Nekää ei nuksu.

Nyt mä oon plutannu altaas nii paljo et nahka alkaa mennä paskaks. Eka mä vaihdon mun lempirasvast jytympää kamaa, seuraavaks varmaa on pakko hydrokortisonii ja sit tarttee vaa lopettaa. Lyhyest kaunis virsu, tj.

oi kesäyöt
nää ihanat yöt
kun lahdella polskii
kuranen kuu
ja kourissa taipuu
rätisevä rauta
ja hauta on auki
ja perse on auki
mut plootu on kevyttä
ku linnunluu

Mä oon nii tottunu siihe mille mä näytän et vittu mä en aina ees muista mille mä voin näyttää ihmiste silmis. Pikkupimut (alle 10 vee) kattoo suihkus suu auki mun nahkaa ja karvaa – yks taanno jopa unohti et se on suihkus ja se sai nii paljo vettä suuhu nii et yski ikävästi. Isommat (alle 20 vee) tuijottaa naha ja karva lisäks kroppaa ja niist näkee et ne kelaa et vittu millast jengii on olees – onneks mä oon näi hyvännäköne!

Mä oon vältelly ihmiste tuijotust nii kaua kerta se inhottaa mua et oikeesti must tuntuu nyt aika helveti julkeelle esiintyy kaikkine vikonee kaikkie niitte ittesä esittelijötte joukos.

Ja sit mä oon taas muistanu olla kiitolline siit et mitä tahasa paskaa mun tyäpaikas onki ni se ilo mullon aina ollu et mullon itteeni viksummat tyäkaverit. Paitsi et ne on tiätty tottunu muhu ni ne ei myäskää puhu sellast paskaa ku useemmat ihmiset selkeesti puhuu. Mä oon vältelly ihmisii nii kaua et mä oon viaraantunu siit mite tyhmii ne enimmite on. Ne vahvistaa kaikki mun ennakkoluulot joka kerta tua altaal ja pukuhuanees.

Joo anteeks vaa kaikilta mut koirat on must ihmistä viksumpii noi keskimääri. Koirampennut esmes oppii kolmes kuukaudes sisäsiistiks, jästipäisemmäkki puales vuades – ihmisellapset ei selkeesti opi sitäkää alkeellist juttuu et mihi kustaa ees vuasikymmenes, kahdes, kolmes… Kattokaa ympärillenne.

Joskus taanno kiärteli meilis sellaneki teksti minkä teema oli Naise Täydelline Päivä. Jokane tiätää et sellane on humpuukii – täydellisyyttä nyt vaa eijo olees. Tai no, harvo. Enikeis, nytton ollu nii helveti hiano päivä et tää on niiiii liki täydellist ku pääsee piikle reaalimaailmas. Piikle (Likimai) Täydelline Päivä.

Jeij! \o/

Aamul vaaka tarjos mulle kolme kiloo vähennyst kahe viiko takasee, pualtoist viimeviikkosee. (Maanantaiaamu on hyvä hetki käy vaakal…) Jo tää pelkästää riittää tekee aika moneki naisempuale päivää mukava pohjaviree. Mun masennuksetappoproju alkaa ehkä puree?

JEIJ! \o/

Tarkkamakune koulukaveri kehas mun asustust ja värityst tänää – oli hiukka panostettu kyl mut iha perussettii silti. Heti tuntu kuiteski etton aika style ja sellasest tulee aina kiva fiilis.

Jeij! \o/

Tutkinto meni läpi! Arviontiryhmä tyksi et vaatimukset täyttyy hyvi ja paperit saa joskus syksyl. Eriksee ne kehu hartaasti yhtä mun disainaamaa logoo mitä ei sit ollu toteutettu (tyhmä asiakas mut niittei voi täs valii…). Mut siis: ammattitutkinto kasas, vittu iha voittajafiilis!

JEIJ! \o/

Kaupas myyjä ihastu mun korviksii ja mä kerron et ne on tuliaset Tampesterist ja Vapriiki myymiöst. Se oli vastikäsittäi käyny itekki ja sit jutskattii hetki iha muist ku kaupallisist asiost. Mäki tyksin sitäpais itekki näist muavimpalost.

Jeij! \o/

Kävin kiskoos altaas kilsase tinkini ja kerta olin fiiliksis ni parisataa metrii päälle. Pukuhuanees yks täti halus ilmasta äänee et mullon makeet kengät ja mä myänsin ettoon samaa miält – ne on ne mun talvel ostetut kaamoksentappoanilliinit ja ne on helveti pehmeet ja mukavat jalas. Mut kiva ku joku muuki tyksii niist!

Jeij! \o/

Nyt mullon kuplat lasis ja väännän täs hiljaksii raparperipiiraka taikinaa, aattelin huame tarjoo töis täst tutkintoperäsest ilost. Kelasin joltai saitilt uudemma resetti ja kattoopa nyt mitä täst tulee ku vasuril vääntää ja kuplat oikees… ehhehheh. Voipa ainaski sanoo et fiiliksis väsätty.

Jeij! \o/

Ainoo mikä tekis mut onnellisemmaks ois ku ois joku täs haliis ja kertoos et mä oon niiii ihku et melki täydelline. Sit tää päivä ois epälemättä oikeesti PTP. Muttemmä valita! Tää on ollu siltiki Hiano Päivä™.

Jeij! \o/

Löysin korvallisii siänii metsäst, en kauhee paljo mut riittävästi et niist oli soossiks kahelle. Ainoo vaa et näyttäs et ruahosipulit on kadonnu tyysti kasvimaannurkast. Mä etsin ja nuuskin mut löysin vaa jualavehnää ja se oli aika vittumane havanto. Ei se kulinaarine katastrofi ollu sikäli et kasvuhuanee nurkas rehottaa piäni puska kiinansipulii ja tsast-as-vel tai parempiki nii. Sevverta jäi kuiteski kaivaa se puutos et kilautin kaverille ja vaihdon tos illal pari mätästä orekaanoo mättääsee ruahosipulii ja se oli oikeesti varsinane tuplajättipotti sikäli et mä siis nyhdin ne orekaanot mun kukkapenkist ja oisin nakannu ne menee enikeis ja nyt mä siis sain niil sen sipulisto vaihtariks. Jospa se eläs ja levistys.

Puutarha- ja taimijutut on must aina yhtä helveti ihmeellisii. On esmes sellane lekenda et minttu on varsinane riasa ja et se vaa levistyy ja levistyy ja sitä pitää nakkaa rankalla käpäläl veks penkist ettei se valtaa kaikkee. (Kuulostaa mun orekaanolle…) No, mä oon istuttanu vuasie mittaa x + y mintu tainta (ja kissamminttuu ja piparminttuu ja suklaaminttuu) ja vittu ne kualee kaikki, jossei eka talvena ni toisena. Okei, yks piparminttuparka sinnittelee edellee mut joka vuasi surkeempana. Mut tulipaha nyt taas tänäki keväänä kuapattuu penkkii yks.

Ja sitton sellane lekenda et laventeli ei pysy hengis talve yli näil leveyksil. Siin samas penkis mis se piparminttu sinnittelee viä niukasti ni siin nousee mun laventeli ja näyttäs et se on iha samallane ku vuas sitte, ei ihmeesti kasvanu muttei mitekää kituliaampi ku viime kesänäkää. Enkä vaivaantunu mitekää peittelee sitä tj ku en kerta oottanu et se jäis henkii. Et sikäli.

Oon askarrellu vimmasesti lisänäyttöö kokoo ens maanantaille ku on tutkinno loppuarvionti. Tais mennä viikolloppu paskaks. Kuulemma saa eri osioist suarastaa arvosanakki todistuksee koottuna. Jee. Iha helveti hianoo miättii mist neki arvionnit on saatu ja mil ne on arvottu. Todistukse saa vaiksei pääsis tutkinnost.

Miato epätoivo. Mä sanon itelleni et vitu sama sinäsä, mä osaan mitä osaan eikä se siit kummeks tuu jos saa tutkintopaperi mis sanotaa et Osaa se, jotai. Ehkä. Hyvänä päivänä. Mut ku mä tarttisin sen paperi enikeis ettei pomo tee must rukkasii.

Piänii on onkelmat piiklellä? On ne oikeesti. Kummiski kesäloma viä edespäi. Jospas se tulis viä jossai kohtaa takasiki, se kesä. Ei tarttis välittää oikeesti yhtää mistää.

Rasittava viikko. Tiistaina oli se Itä-Suame-keikka ja tulin myähää kotii; eile oli tyäperäne illalline ja tulin taas kotii vast puale yhetoist aikaa. (No, eile onneks ehti käy välis uimas, se vähä virkisti.) Ja unet on ollu iha samaa ku mitä ne nytton ollu muuteski. Oon pitäny olkkaris ikkunaa auki ni ilma pysys freesinä muttei vetäs päälle ku yäl ei tiä mis se peitto milloki on muttei siitkää mitää apuu oo ollu. Iltasi vaa palelee muu hyvä lisäks.

Tänää ois pakko päästä kotii sellasee aikaa et voi imuttaa päällimmäsemmät pölyt ja jaksas viä tiskaakki. Kattelin tos kalenterii ja totesin ettei hyvälle näytä. Kaikkee ois ku pitäs ja kuukausi loppuu ja huame pitää karkaa vaihteeks puskii ku lupasin emolle roudaa sen kamoi vkl ku se siirtyy kesäresidenssiisä – ei suaranane Kultaranta mut enikeis. Mä hiukka nyt ihmettelen et mitennii mä oon onnistunu puukkaa itelleni kaikkee ku yleesä mullon kyl ollu aikaa hengittääkki. Tässon nyt joku lispahdus?

Ja vajaa neljä viikkoo viä töit enne ku alkaa loma. Seki näky kalenterist samaa vaivaa ja lomaa täs vois kyl tarvii mut iha kesäki ilahduttas jos se tulis takas. Mä koitin tajuu ettonks se vajaa neljä paljo vai vähä mut yleesä se menee nii et eka tuntuu et se on helvetisti ja sit viimisel vajaal viikol on iha et voi vittu ku ei ehi saa kaikkee kuasii.

Kesä oli tänä vua nopee mut melko pikkä, pitempi ku useesti. Piikle kiittää.

Huame kutsuu ilone Itä-Suami: oon menos vaihteeks kouluttautuu kurssittuu oppii ees jotai. Tarkottaa et pitää nousta siampiäremänaikaa aamul ja hankkiintuu liikkeelle enne ku on herel ja sellane on must aina joteki vittumast ja epäkivaa. Tähä liittyy viä se et mä en oikeesti ees kauheesti halunnu tonne mut annon yhe koulukaveri ylipuhuu et mennää yhes, hyvä homma se on – ja niiku kuvaa kuuluu ni tänää se joutu peruu osallistumisesa vittu pennuhoitosyist ja mä nyt sit meen itekseni eikä mua kiinnosta enää senkäävvertaa mut kerta mullon mun kahelt pomolt suastumus et sopii mennä ni vittu meen sit. Pöh.

Mä menin viikko sitte ostaa kausikorti uima-altaasee ja viime viikol mä kävin neljä kertaa uimas ja siit jäi hyvä fiilis. Tänää oli vähä väkee altaas ja se kostaantu heti: mua tuijotettii. Siit se alkaa, seuraavas vaihees natkutetaa ja sit piikle napataa niskavillost ylös altaast ja ulos ja porttari. Mä tunnen nimittäi sen tuijotukse sattuneest syyst helveti hyvi: se on se ku ihmine oivaltaa et ei vittu, toiha on moppe, toi ei kuulu ihmisteilmolle. Ens se on hämmästyny, sit se on epäluulone, lopuks se on vihane ja siit tuntuu et täs tapahtuu jotai vääryyttä – ja sit se valittaa. Ja sit piikle lentää. Nii et saa nähä tuliks tehtyy pahaki virheinvestonti sen kausikorti kans.

Mä en tiä millo oisin viimeks nuksunu kunnol. En ainaskaa kuukautee ja sitä vanhempii ei voi muistaa. Eikä kyse oo ees siitä ettennois nuksunu riittävästi, palasina vaa. Viime yä esmes mä heräsin jotai vittu neljä kertaa ja valvon sit välill pikkemmästi ja välil vähemmä ja koko touhuu meni jotai 10 tuntii nii et kyl mä siis oon nuksunukki, ei siin mitää. Tänä viikolloppuna mä oon lisäks vetäny kumpanaki iltapäivänä pari tunni päikkärit ku ei kertakaikkiaa muute jaksa ja tää on iha poikkeuksellist. Emmä yleesä valosaa vuadenaikaa mitää päikkäret tarvi, mä vedän niit loppuavuade ja talve pimees.

Mut joo, oommä ollu väsykki nyt. Tavalline yä menee nykysemmi siihe tapaa et mä vedän kaks sikeetä tuntii, valvon kaks tai kolme, nukun tunni, valvon pual ja herään pual tuntii enne ku radio aukee. Monesti mä herään tosi monta kertaa yämmittaa eikä kyse oo siit et kusettas / ois kuuma / ois kylmä / ois möykkää jostai. Mä vaa herään ja se on iha perseestä ja poikittai.

Tää on varmaa joku helveti syvälline psyyke ongelma. Jutskattii tyäkaveri kans ja se sano iha samaa: ei vaa pysy unes. Se on mua hyvämmatkaa nuarempi ja se sano et vetää nykysemmi rauhottavii ihavvaa siks et uni pysyy sillai aamuu asti. Et joo eijo kiva juttu ja hän nyt koittas päästä niist eroo mut aina ku jättää pilsut veks ni menee taas yä paskaks. Ja ku kyse eijo nuksahtamisest vaa nuksumisest. Ni me pohdittii sit et ehkä tää on joku tyäperäne sairaus ja on se mahdollist tiätty vaiks meillon iha erillane toimenkuva kummalki – mut sama paskaturpulenssis kärvistelevä tyäpaikka kuiteski.

Tavallisesti mä nuksun ees viikolloppusi nii et tilanne tasottuu mut nyt toukokuus eijo ollu sitäkää iloo vaikson ollu pikkää viikolloppuu ja lomaa ja kaikkee. Mä en viä oo käyny tyäterkas valittaas mut jossei ees kesäloma korjaa tät ni sitton pakko munki hakee jotai kemikaalii.

Mä huajahtelen kiuku ja epätoivo välillä. Välil mä oon menos vetää suanet auki ja välil mä vaa karjahtelen tätä vääryyttä ja välikättä mis mä oon ruhjoontuus. Miks mä en saa ees luavuttaa muka? Välillä mä ymmärrän et neljävvuade pääst tälleijo vitunkaa välii tälläkää ja välil must tuntuu et ainoo keino välttää tää paska on oikeesti lakkaa hengittääst, taval tai toisel. Tai tukehtuu paskaa.

Mun panee vihaks olla vihane näi kauniina päivänä. Tänki ne vei multa. >:(