Festarineitsyt

Festarineitsyt pakkaa kamansa ja lähtee tien päälle mielessään vain se yksi asia. Kohde: Suomen festarikesä. Tavoite: parhaista tapahtumista, tyypeistä ja kommelluksista raportoiminen. Verta, hikeä tai kyyneleitä unohtamatta.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Children of Bodom.

Provinssirock 2013 - ihmisten juhlaa Seinäjoella  1

Tervetuloa Provinssiin!
Tervetuloa Provinssiin!

Kotiutunut Festarineitsyt tässä hei! Väsyneenä ja sopivan nuutuneena onkin hyvä reflektoida viikonlopun tapahtumia.

Provinssirock, tuo kesän avaajaksikin tituleerattu kolmipäiväinen häppeninki, järjestettiin Seinäjoen Törnävänsaaressa tänä vuonna jo 35. kerran. Viikonlopun laajaan kotimaiseen ohjelmatarjontaan lukeutuivat festarikesän vakiokasvojen lisäksi punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät, suomimetallin uranuurtaja Stone, rockveteraani Ismo Alanko, elektroartisti Huoratron sekä Otto Grundström, joka esitti kokoonpanonsa säestämänä covereita aiemmin provinssikeikkansa peruneiden artistien kappaleista.

Ulkomaalaisia pääesiintyjä olivat muun muassa tanskalainen Mew, brittiläinen vaihtoehtorockin veteraani Blur ja tuoreempi tulokas Bastille, yhdysvaltalainen pitkän linjan punkbändi Bad Religion, yhdysvaltalainen house -tuottaja ja DJ Steve Aoki ja ruotsalainen The Sounds.

Sateinen sää ei kävijöitä pidätellyt.
Sateinen sää ei kävijöitä pidätellyt.

Ensimmäinen virheeni oli suunnittelu. Tätä mieltä oli festareita vuosikausia kolunnut kollegani. Käytännöllisenä ihmisenä olin askarrellut muistilistan, johon olin aikatauluttanut käytännössä koko viikonloppuni. Sen lisäksi että olin varannut junaliput hyvissä ajoin etukäteen ja tutustunut Seinäjoen paikallisliikenteeseen, olin myös tulostanut kartan festivaalialueesta sekä sen lähiympäristöstä. Pelatakseni varman päälle olin jopa harjoitellut teltan pystyttämistä etukäteen. Suoriuduin siitä 18 minuutissa.

Toverini hörähti kuulleessaan ponnisteluistani. Hänestä asia oli selvä. Festareita on mahdotonta suunnitella etukäteen.

Hyvät oli muonitukset.
Hyvät oli muonitukset.

Junailin itseni Seinäjoelle perjantaina. Tampereen kohdalla tein taktisen vetäytymisen ravintolavaunuun kun hilpeässä hiprakassa oleva vierustoverini kehaisi, kuinka hän oli päässyt ehdonalaiseen juuri sopivasti ennen Provinssia. Loppumatka sujui mallasjuomia nautiskellen seinäjokelaisen Ilkan kanssa, joka natiivina pääsi majoittumaan vanhempiensa hoteisiin viikonlopun ajaksi. Silloin taisin vähän kaivata omaa mammaani.

Olin koko viikon kuumotellut Forecan vaihtelevia sääennustuksia. No sadettahan sieltä tuli. Kuulemani mukaan ensimmäiset teltat lainehtivat jo torstaina. Perjantai-iltaan mennessä leirintäalue oli muuttunut katastrofialueeksi, jonne ei ollut asiaa ilman asianmukaisia vermeitä. Sadetakista ja kumppareista muodostui allekirjoittaneen lisäksi monen muun kävijän festariunivormu.

Festarityylejä laidasta laitaan.
Festarityylejä laidasta laitaan.

Asemalta itse pääkallopaikalle kulki koko festariviikonlopun bussikuljetus. Majapaikkaa pidin Camp Provinssissa, "siinä nynnyleirissä", kuten muuan festarikävijä muotoili. Sain kuulla useammalta taholta kuinka Törnävän leiri on se Ainoa ja Oikea, joten pitihän sekin tsekata. Vierailtuani tien toisella puolen totesin olevani oikeassa paikassa muiden nynnyjen joukossa.

Portinvartijoita, liikenteenohjaajia, siivouspartioita ja järjestyksenvalvojia oli paikalla yllin kyllin koko festarin ajan. Suomalaista sääntökulttuuria parhaimmillaan. Muutamaa aidan ylitystä lukuun ottamatta provinssilaiset vaikuttivat varsin lainkuuliaiselta kansalta. Lohkottu leirintäalue palvelee kyllä tapahtuman järjestäjiä, mutta yhteishenkihän siinä kärsii.

YleX -stagen valtasivat perjantaina sekä Stig että Renegade Electristagen artistit.
YleX -stagen valtasivat perjantaina sekä Stig että Renegade Electristagen artistit.

Leiristä jalkauduin kohti itse festivaalialuetta. Viikonlopun korkkasivat kotoisasti Von Herzen Brothers ja Stig & Kullankaivajat. Illan pääesiintyjien jälkeen yökukkujia tanssittivat vielä DJ-lavalla Parasta Ennen! -disco ja DJ Tony 90's. Lauantaina järjestettiin myös Silent Disco, jossa oli mahdollisuus päästä joraamaan omat kuulokkeet päässä.

Provinssirockissa, kuten festareilla yleensä, on omien väkijuomien nauttiminen festarialueella kielletty. Kuivin suin ei sielläkään toki tarvinnut kärvistellä; rouheaan 7-8 euron hintaan sai nautiskella tapahtuman sponsorina häärineen Tuborgin ja kumppaneiden antimista. Järjestäjien näkökulmasta anniskelualueiden tulisi pitää festarivieraat ruodussa ja vähentää yleistä spedeilyä, mutta käytännössä porukka kittaa viinaa kaksin käsin järkkäreiden valvovan silmän alla ennen festarialueelle siirtymistä.

Teltanpystytyspuuhissa seuraa pitänyt likööripullo sujahti näppärästi kannon alle. En elätellyt suuria toiveita jälleennäkemisestä, mutta kun neljännesvuorokausi myöhemmin palasin kätkölleni, löysin pullon lisäksi viestin:

Terkkuja kohteliaille viinavarkaille!
Terkkuja kohteliaille viinavarkaille!

Ilta jatkui muutenkin varsin joviaaleissa merkeissä. Päätin skipata anniskelukarsinoiden tiiviin tunnelman ja liittyä muiden pussikaljottelijoiden joukkoon. Taskulämpimän Taxin äärellä sitä on ennenkin parannettu maailmaa. Ja tulihan PMMP nähtyä. Taas.

Välillä teki hyvää huilia.
Välillä teki hyvää huilia.

Olin unohtanut muistilistastani yhden ratkaisevan tekijän: korvatulpat. Karu totuus valkeni aamuyöstä telttanaapurini musiikkimieltymysten myötä. Rakastuin mä luuseriin ei kuulosta yhtään paremmalta edes kymmenennellä kuuntelukerralla. Noin kello 8-10 leirissä vallitsi hiljainen hetki kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta. Parin tunnin unitankkaus taisi tulla kaikille tarpeeseen.

Lauantaille oli aikataulutettu moni Provinssin kovimmista ulkomaalaisista esiintyjistä, kuten The Sounds, Danzig, Witchcraft ja Sólstafir, jotka saivat kukin liikkeelle kiitettävän kokoiset yleisöt. Metallikansaa villitsi myös Children of Bodomin. Nuorempaa festaripopulaan puri puolestaan Cheekin ja Karri Koiran & Ruudolfin riimittely.

Heavy metalin sanansaattajat Witchcraft ja Danzing.
Heavy metalin sanansaattajat Witchcraft ja Danzing.

Camp Provinssin tarjosi majoittujilleen suihkujen, wc-tilojen, kioski- ja ruokapalveluiden sekä nuotiopaikan lisäksi mukavaa ekstraohjelmaa, kuten rantahietikkojoogaa ja päivätansseja. Arvatkaa vaan tuliko osallistuttua. Pakenin saamattomuuttani Rumba Stagelle, joka osoittautui omalta osaltani viikonlopun yllättäjäksi. Jape Grönroosin, Heli Sutelan ja Ilari Johanssonin luotsaama stand up -show oli tervetullut lisänumero musiikkiartistien välissä. Tällaista lisää, kiitos!

Children of Bodom oli odotettu esiintyjä.
Children of Bodom oli odotettu esiintyjä.

Sunnuntai valkeni ristiriitaisissa tunnelmissa. Kroonisena makuupussiallergikkona kaipasin jo kotiin omien vällyjen väliin. Toisaalta festarielämään on helppo jäädä koukkuun. Unettomat yöt, uudet tuttavuudet, hajut ja äänet - niitä ei voi kuvailla, ne täytyy kokea. Kliseistä kylläkin.

Provinssirock houkutteli tänä vuona vähemmän yleisöä kuin aiempina vuosina. Festareilla vieraili viikonlopun aikana 42 000 kävijää, lähes puolet vähemmän kuin ennätysvuotena 2011. Viime vuonna kävijöitä oli reilut 56 000. Järjestäjät eivät osaa antaa yksittäistä syytä kävijäkadolle, mutta epäilevät taantumaa ja alan yleistä arvaamattomuutta. Netin keskustelupalstoilla avautuu toinen todellisuus: korkeat lippuhinnat yhdistettynä artisteihin, joiden musiikki ei kohtaa rockfestivaalin yleisön kanssa.

Loppujen lopuksi festarin tunnelman luovat sen kävijät. Eikä Provinssista ainakaan tunnelmaa puutu.


Kivenlahti Rock 2013 - tästä se lähtee!  1

On se kesä vaan ihanaa.
On se kesä vaan ihanaa.

Lauantaina Festarineitsyt jalkautui nuoruutensa maisemiin Espooseen. Sellon kauppakeskuksen kohdalla tuli suorastaan nostalginen olo. Kesän 2010 vietin kassatätinä Cittarin sinisissä. 18-vuoden herkässä iässä se kesä tuntui loputtomalta. Kolme vuotta myöhemmin viiletän taas samoilla kulmilla, mutta hieman erilaisen kesätyön merkeissä.

Ensimmäisen festariviikonlopun kohteena oli Kivenlahti Rock, joka on jo parin kesän ajan päräytellyt Leppävaarassa. 90-luvun keskivaiheilla ilmaistapahtumana aloittanut festivaali herätettiin henkiin uudestaan vuonna 2005, jolloin siitä tuli myös maksullinen.

Kaksipäiväisen festarin artistikauttaukseen kuuluivat perjantaina soittaneet FUSE! sekä pitkän linjan metalliyhtye Ensiferum. Lisäksi lavalla kuultiin Cheekin ja Notkean Rotan riimittelyä. Muita pääesiintyjiä olivat Haloo Helsinki!, Children of Bodom, suomalaisen thrash metalin uranuurtaja Stone sekä Kivenlahti Rockin pääesiintyjä, brittiläinen Whitesnake.

Festarineitsyt saapui lauantaina paikalle mielessään itseään eniten sykähdyttävät esiintyjät, poikamaisilla amisviiksillään ihastuttava Stig sekä iki-ihana PMMP, joka on ilmoittanut pistävänsä pillit pussiin tulevana syksynä.

Karri Koira oli lauantain ensimmäinen esiintyjä. Eläkeläiset villitsivät yleisön letkajenkkaan.
Karri Koira oli lauantain ensimmäinen esiintyjä. Eläkeläiset villitsivät yleisön letkajenkkaan.

Lauantain pääohjelmasta vastasivat lisäksi Karri Koira, humppayhtye Eläkeläiset, Paleface ja Raappana seurueineen, progeyhtye Von Hertzen Brothers, Turmion Kätilöt, sekä illan ulkomaalaisvahvistukset, ruotsalainen Hardcore Superstar ja amerikkalainen Rival Sons.

Festivaalialueena toimiva Lepuskin urheilupuisto löytyy kävelymatkan päässä juna-asemalta. Ongelmaksi ei ainakaan muodostunut tilanpuute, sillä populaa oli vielä iltapäivällä paikalla melko hillitysti. Porottavassa auringossa sopikin ottaa arskaa kenttää ympäröivällä ruohikolla.

Päivän ensimmäinen esiintyjä oli rap/R&B -artisti Karri Koira, joka keräsi näkyvässä sponsoriroolissa olevan Foster's-olueen mukaan nimetyn lavan eteen parikymmenpäisen yleisön. Debyyttialbuminsa säveleitä tapailevan Koiran esiintyminen sujuu letkeästi.

Festarikansaa viihdytti myös We drum as one -ryhmän rumpuesitys.
Festarikansaa viihdytti myös We drum as one -ryhmän rumpuesitys.

Päivän yllättäjä tuli melko odottamattomasta suunnasta, eikä allekirjoittanut ollut ainoa joka ihastui alueella kiertäneende We drum as one -marssirumpuyhtyeeseen. Lavaesiintymisten välissä musisoineita rumpaleita kelpasi kuunnella. Suorastaan militaristisella tarkkuudella esiintyneelle yhtyeelle ei voinut kuin nostaa hattua.

Eläkeläisten tanssittaessa humppakansaa oli aikaa kierrellä festivaalialuetta. Krääsä- ja ruokakojujen keskeltä erottuu Youth Against Drugsin infopiste. Yhdistys tekee ehkäisevää päihdetyötä nuorten parissa ja kiertää kesäisin myös festareita. 19-vuotias Vaula kertoo olleensa yadilainen "vasta kolmisen vuotta."

Vaulan mukaan yhdistys on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Tavoitteena on jakaa tietoa ja tukea, ei paasata, hän vakuuttaa. Erityisesti budin polttelu koetaan nuorten keskuudessa harmittomampana kuin muut huumeet.

"Pilvi on matalan kynnyksen huume varmaan siksi, että sen vaikutukset eivät ole niin suuret", Vaula pohtii.

Youth Agains Drugsin vapaaehtoisryhmä. Äärimmäisenä oikealla Vaula.
Youth Agains Drugsin vapaaehtoisryhmä. Äärimmäisenä oikealla Vaula.

Onneksi myös festarin työntekijöillä on mahdollisuus piipahtaa kuuntelemassa suosikkiartistiaan. Runsaasti radiosoittoa viime aikoina saanutta Stigiä odotettiin lavan edessä jo hyvissä ajoin ennen herran esiintymistä. Kullankaivajat -kokoonpanon kanssa jammaillut muusikko veti rennolla otteella läpi noin tunnin pituisen keikkasetin, jonka tunnelma vaihteli lattarimeiningistä kantriin.

Rehellisesti juntin artistin lupsakka olemus puri nuorison lisäksi myös kypsempään yleisöön.

Stig esiintyi tyylilleen uskollisena.
Stig esiintyi tyylilleen uskollisena.

Yksi illan odotetuimmista esiintymisistä oli jo kansallisaarteen asemaan noussut PMMP. Dramaattiseen lavashow'hun panostanut kaksikko keikkailee kokoonpanonsa kanssa tiiviisti ympäri Suomea pitkälle syksyyn asti. Yhtye ilmoitti toukokuussa lopettavansa uransa ainakin toistaiseksi, joten parivaljakon keikoilla tulee tänä kesänä varmasti olemaan harras tunnelma. Eräänlaista pyhiinvaellusta sekin.

Yleisö kohahtaa kun Kovemmat kädet kajahtaa kesäiltaan. Tätä on kannattanut odottaa.

PMMP tanssitti festarikansaa.
PMMP tanssitti festarikansaa.

Ensi viikonloppuna Festarineitsyt suuntaa kohti Etelä-Pohjanmaata ja Provinssirockia! Eka kerta on aina pelottava, ja tällä kertaa onkin kyseessä eka kerta Seinäjoella, eka kerta leirintäalueella ja eka kerta teltan pystyttämistä… taitaa stadilaispelle olla kusessa.