Kotiutunut Festarineitsyt tässä hei! Väsyneenä ja sopivan nuutuneena onkin hyvä reflektoida viikonlopun tapahtumia.
[url=http://provinssirock.fi/][b]Provinssirock[/b][/url], tuo kesän avaajaksikin tituleerattu kolmipäiväinen häppeninki, järjestettiin Seinäjoen Törnävänsaaressa tänä vuonna jo 35. kerran. Viikonlopun laajaan kotimaiseen ohjelmatarjontaan lukeutuivat festarikesän vakiokasvojen lisäksi punkbändi [b]Pertti Kurikan Nimipäivät[/b], suomimetallin uranuurtaja [b]Stone[/b], rockveteraani [b]Ismo Alanko[/b], elektroartisti [b]Huoratron[/b] sekä [b]Otto Grundström[/b], joka esitti kokoonpanonsa säestämänä covereita aiemmin provinssikeikkansa peruneiden artistien kappaleista.
Ulkomaalaisia pääesiintyjä olivat muun muassa tanskalainen [b]Mew[/b], brittiläinen vaihtoehtorockin veteraani [b]Blur[/b] ja tuoreempi tulokas [b]Bastille[/b], yhdysvaltalainen pitkän linjan punkbändi [b]Bad Religion[/b], yhdysvaltalainen house -tuottaja ja [b]DJ Steve Aoki[/b] ja ruotsalainen [b]The Sounds[/b].
Ensimmäinen virheeni oli suunnittelu. Tätä mieltä oli festareita vuosikausia kolunnut kollegani. Käytännöllisenä ihmisenä olin askarrellut muistilistan, johon olin aikatauluttanut käytännössä koko viikonloppuni. Sen lisäksi että olin varannut junaliput hyvissä ajoin etukäteen ja tutustunut Seinäjoen paikallisliikenteeseen, olin myös tulostanut kartan festivaalialueesta sekä sen lähiympäristöstä. Pelatakseni varman päälle olin jopa harjoitellut teltan pystyttämistä etukäteen. Suoriuduin siitä 18 minuutissa.
Toverini hörähti kuulleessaan ponnisteluistani. Hänestä asia oli selvä. Festareita on mahdotonta suunnitella etukäteen.
Junailin itseni Seinäjoelle perjantaina. Tampereen kohdalla tein taktisen vetäytymisen ravintolavaunuun kun hilpeässä hiprakassa oleva vierustoverini kehaisi, kuinka hän oli päässyt ehdonalaiseen juuri sopivasti ennen Provinssia. Loppumatka sujui mallasjuomia nautiskellen seinäjokelaisen [b]Ilkan[/b] kanssa, joka natiivina pääsi majoittumaan vanhempiensa hoteisiin viikonlopun ajaksi. Silloin taisin vähän kaivata omaa mammaani.
Olin koko viikon kuumotellut Forecan vaihtelevia sääennustuksia. No sadettahan sieltä tuli. Kuulemani mukaan ensimmäiset teltat lainehtivat jo torstaina. Perjantai-iltaan mennessä leirintäalue oli muuttunut katastrofialueeksi, jonne ei ollut asiaa ilman asianmukaisia vermeitä. Sadetakista ja kumppareista muodostui allekirjoittaneen lisäksi monen muun kävijän festariunivormu.
Asemalta itse pääkallopaikalle kulki koko festariviikonlopun bussikuljetus. Majapaikkaa pidin Camp Provinssissa, [i]"siinä nynnyleirissä",[/i] kuten muuan festarikävijä muotoili. Sain kuulla useammalta taholta kuinka Törnävän leiri on se Ainoa ja Oikea, joten pitihän sekin tsekata. Vierailtuani tien toisella puolen totesin olevani oikeassa paikassa muiden nynnyjen joukossa.
Portinvartijoita, liikenteenohjaajia, siivouspartioita ja järjestyksenvalvojia oli paikalla yllin kyllin koko festarin ajan. Suomalaista sääntökulttuuria parhaimmillaan. Muutamaa aidan ylitystä lukuun ottamatta provinssilaiset vaikuttivat varsin lainkuuliaiselta kansalta. Lohkottu leirintäalue palvelee kyllä tapahtuman järjestäjiä, mutta yhteishenkihän siinä kärsii.
Leiristä jalkauduin kohti itse festivaalialuetta. Viikonlopun korkkasivat kotoisasti [b]Von Herzen Brothers[/b] ja [b]Stig & Kullankaivajat.[/b] Illan pääesiintyjien jälkeen yökukkujia tanssittivat vielä DJ-lavalla [b]Parasta Ennen! -disco[/b] ja [b]DJ Tony 90’s.[/b] Lauantaina järjestettiin myös [b]Silent Disco,[/b] jossa oli mahdollisuus päästä joraamaan omat kuulokkeet päässä.
Provinssirockissa, kuten festareilla yleensä, on omien väkijuomien nauttiminen festarialueella kielletty. Kuivin suin ei sielläkään toki tarvinnut kärvistellä; rouheaan 7-8 euron hintaan sai nautiskella tapahtuman sponsorina häärineen Tuborgin ja kumppaneiden antimista. Järjestäjien näkökulmasta anniskelualueiden tulisi pitää festarivieraat ruodussa ja vähentää yleistä spedeilyä, mutta käytännössä porukka kittaa viinaa kaksin käsin järkkäreiden valvovan silmän alla ennen festarialueelle siirtymistä.
Teltanpystytyspuuhissa seuraa pitänyt likööripullo sujahti näppärästi kannon alle. En elätellyt suuria toiveita jälleennäkemisestä, mutta kun neljännesvuorokausi myöhemmin palasin kätkölleni, löysin pullon lisäksi viestin:
Ilta jatkui muutenkin varsin joviaaleissa merkeissä. Päätin skipata anniskelukarsinoiden tiiviin tunnelman ja liittyä muiden pussikaljottelijoiden joukkoon. Taskulämpimän Taxin äärellä sitä on ennenkin parannettu maailmaa. Ja tulihan [b]PMMP[/b] nähtyä. Taas.
Olin unohtanut muistilistastani yhden ratkaisevan tekijän: korvatulpat. Karu totuus valkeni aamuyöstä telttanaapurini musiikkimieltymysten myötä. [i]Rakastuin mä luuseriin[/i] ei kuulosta yhtään paremmalta edes kymmenennellä kuuntelukerralla. Noin kello 8-10 leirissä vallitsi hiljainen hetki kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta. Parin tunnin unitankkaus taisi tulla kaikille tarpeeseen.
Lauantaille oli aikataulutettu moni Provinssin kovimmista ulkomaalaisista esiintyjistä, kuten The Sounds, [b]Danzig[/b], [b]Witchcraft[/b] ja [b]Sólstafir[/b], jotka saivat kukin liikkeelle kiitettävän kokoiset yleisöt. Metallikansaa villitsi myös [b]Children of Bodomin[/b]. Nuorempaa festaripopulaan puri puolestaan [b]Cheekin[/b] ja [b]Karri Koiran & Ruudolfin[/b] riimittely.
Camp Provinssin tarjosi majoittujilleen suihkujen, wc-tilojen, kioski- ja ruokapalveluiden sekä nuotiopaikan lisäksi mukavaa ekstraohjelmaa, kuten rantahietikkojoogaa ja päivätansseja. Arvatkaa vaan tuliko osallistuttua. Pakenin saamattomuuttani Rumba Stagelle, joka osoittautui omalta osaltani viikonlopun yllättäjäksi. [b]Jape Grönroosin, Heli Sutelan[/b] ja [b]Ilari Johanssonin[/b] luotsaama stand up -show oli tervetullut lisänumero musiikkiartistien välissä. Tällaista lisää, kiitos!
Sunnuntai valkeni ristiriitaisissa tunnelmissa. Kroonisena makuupussiallergikkona kaipasin jo kotiin omien vällyjen väliin. Toisaalta festarielämään on helppo jäädä koukkuun. Unettomat yöt, uudet tuttavuudet, hajut ja äänet – niitä ei voi kuvailla, ne täytyy kokea. Kliseistä kylläkin.
[url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1371346806145]Provinssirock houkutteli tänä vuona vähemmän yleisöä kuin aiempina vuosina.[/url] Festareilla vieraili viikonlopun aikana 42 000 kävijää, lähes puolet vähemmän kuin ennätysvuotena 2011. Viime vuonna kävijöitä oli reilut 56 000. Järjestäjät eivät osaa antaa yksittäistä syytä kävijäkadolle, mutta epäilevät taantumaa ja alan yleistä arvaamattomuutta. Netin keskustelupalstoilla avautuu toinen todellisuus: korkeat lippuhinnat yhdistettynä artisteihin, joiden musiikki ei kohtaa rockfestivaalin yleisön kanssa.
Loppujen lopuksi festarin tunnelman luovat sen kävijät. Eikä Provinssista ainakaan tunnelmaa puutu.