Pari viikkoa sitten muuan puhelinkeskustelu kääntyi suosikkiaiheeseeni eli siihen, miten sinkkuja selvästi pidetään täysin vajaaälyisinä. Tähän tulokseen olen tullut, kun olen seuraillut nettideittipalveluiden mainontaa. Keskustelukumppanini laukaisi siihen, että no, mutta onhan sinkuissa paljon epätoivoisia. Häkellyin. Mutisin jotain ja kompuroin jotenkin puhelun loppuun ja jäin miettimään asiaa.
Epätoivoisia? Kuulkaas, minäpä kerron teille mitä se epätoivo oikein on.
Olettekos koskaan kuulleet Maslowin tarvehierarkiasta? Jos et, niin googlaa, mutta tässä lyhyesti: Maslowin tarvehierarkia kuvaa ihmisten perustarpeita. Niin, siis P-E-R-U-S-T-A-R-P-E-I-T-A.
Ensimmäisenä tulee selviytyminen elikkäs ruoka ja suoja – check, sanoi länsimaalainen. Sitten tulee turvallisuus. Tänä päivänä tätä voi soveltaa esimerkiksi työpaikan menettämisen pelkoon. Eli ei ihme, että yyttäreiden uhatessa ihmiset työpaikoilla saattavat taantua perin vittumaisiksi toisilleen.
Kolmantena tulee rakkaus ja tarve kuulua johonkin ryhmään/perheeseen/elämäntapaan. Sitten tulee itsetunto ja lopuksi itsensä toteuttaminen.
Tarvehierarkiaa voi tulkita myös silleen, että kun ensimmäinen taso on kunnossa, niin sitten on energiaa keskittyä seuraavaan kerrokseen. Eli, jos on oikeasti nälkä ja kylmä, niin ei siinä paljon blogin kirjoittaminen ja tykkäykset Facebookissa auta. Ja jos kaikki on kunnossa, niin sitten se, ettei kaikki tykkää, onkin maailman loppu. Tunnetaan myös ilmiönä first world problem.
Mutta takaisin sinkkuihin.
Rakastaminen ja tarve tulla rakastetuksi on siis ihmisen perustarve. Sepä on sieltä puolison kainalosta helppo sanoa, että voi kauheeta, kun sinkut on epätoivoisia, nettideittailevat ja kaikkee noloo.
Sinkut ovat ihmisiä, joilla on samat perustarpeet kuin parisuhteessakin olevalle. Heillä ei vaan ole sitä toista, joka voisi rakastaa ja joka rakastaisi häntä eli perustarve ei tältä osin toteudu. Sekö sitten oikeuttaa naureskelun epätoivoiseksi, jos tätä tilannetta haluaa muuttaa?
Oletko koskaan kuullut kenenkään (täysijärkisen) naureskelevan nälänhätää kärsivästä, et onpa epätoivoinen, kun jonottaa hyväntekeväisyysjärjestön jakamaa ruokaa? I rest my case.
PS. Sitä paitsi, tämä ”epätoivo” ei rajoitu vain sinkkuihin. Kun varatuille tarkoitettu nettideittipalvelu Victoria Milan lanseerattiin Suomessa jokunen vuosi sitten, tein sinne kokeeksi profiilin. Ilman kuvaa. Sain päivässä 44 viestiä. 44!! Eipä taida parisuhde olla tae Maslovin tarvehierarkian kolmannen tason toteutumisesta sekään.