Powerpoint presentaatio, tuttavallisemmin presis tai prese. Joskus vuosien 2006-2008 välissä, kun olin poissa Keilaniemen powerpoint-palatsista ja näin ollen kyseiseen softaan liittyvien trendien ulottumattomissa, sitä oli alettu kutsumaan myös deckiksi.
Presikset ovat erityisen tuttuja kahdelle ryhmälle: mainosväelle, jossa ostajat ovat niitä tottuneet katselemaan ja myyvä osapuoli vääntämään ja sitten korporaatioiden sankareille, joille asia ei ole olemassa, jos siitä ei ole powerpoint-esitystä.
Näiden kahden ryhmän tekemät powerpoint-esitykset ovat kuitenkin kahdesta eri puusta. Korporaatiosankarin pyöräyttämässä deckissä fonttikoko on tyypillisesti max. 10 ja bulletteja yhdellä kelmulla vähintäänkin se parikymmentä, kun taas mainosväen presentaatioissa on nättejä kuvia ja vähän tekstiä.
Vuonna 1999 minut tempaistiin kuin vahingossa korporaation rattaisiin, jonka pyörteissä minusta hioitui loistava powerpointin väärinkäyttäjä eli osaan hienosti survoa powerpoint-esitykseen pitkän, erittäin pitkän kaavan mukaan kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja nimenomaan tekstimuodossa. Sillä taidolla loi kohtuullisen uran korporaatiossa.
Myöhemmin, kun siirryin mainosalalle, vaikkakin digitaaliselle sellaiselle, huomasin, ettei hyväkään ajattelu suoraan ytimeen menevien perustelujen ryydittämänä riittänyt mihinkään, ellei presistä nätitetty ennen asiakkaalle lähettämistä.
Minuahan tämä tietysti harmitti, koska en osaa nätittää, mutta tiesin, että kalvoille suoltamani ajattelu oli silkkaa timanttia. Ja kuitenkin katsojan keskittymiskyky lopahti nanosekunnissa, kun seinälle heijastuikin tekstiä kuvien sijasta.
No, miten tämä nyt liittyy taas mihinkään?
No, katsokaas, kun sinkkuna sitä aina välillä (no, vähintään viikoittain) pohtii, että miksi minä olen sinkku kun taas toisille pariutuminen on niin helppoa.
Koska rakastan analogioita, juolahti viime viikolla muuan powerpointtiin liittyvän episodin päätteeksi, että ei hitto, olen sinkku, koska olen kuin se ruma, tekstintäyttämä powerpoint; sisältöä ja syvyyttä löytyisi, mutta kun on niin vaikeasti lähetyttävä ja vie aikaa tutustua, niin antaa olla. Ei minua kukaan taida jaksaa flippailla paria slaidia pidemmälle, kun löytyy myös helposti lähestyttäviä, kauniisti visualisoituja presentaatiotakin.
Kerroin tästä analogiasta ystävälleni, joka puuskahti, että ethän sinä ole ruma, vaan olet nätti presentaatio, mutta ehkä se kaikki asia on vaikeammin löydettävissä siellä notes-laatikossa. Nätisti sanottu, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni totesin, että analogia ontui. Se sopii paremmin ulkoisesti kauniisiin ihmisiin, joiden luonteen ikävät piirteet paljastuvat vasta kun slideshow-mode on kytketty honeymoon-vaiheen jälkeen pois. Ystäväni myönsi, että olen oikeassa ja jatkoi, että ehkä et ole ollenkaan powerpoint, vaan ehkä word, sitä ei moni jaksa edes avata.
Hetken mietittyään ystäväni pääsi kuitenkin vielä paremmin sinkkuuteni ytimeen ja totesi: “Niin, tai ehkä sinä olet sittenkin PDF. Siitähän näkee heti, ettei sitä voi muokata”.