On tää elämä sitte kummalinen juttu... ensin sitä luulee et kukaan ei välitä ja et on aina vaan yksin ja sitten ku on jo luovuttanu elämäs tapahtuu kaikkia mukavia asioita ja tapaa ihania ihmisiä joil on sydän täynnä kultaa... harmittaa vaan että tarvii olla niin pitkän matkan päässä niistä tärkeistä ihmisistä... mut kai kolme kuukautta menee nopeasti... täytyy vaan jaksaa! mun on pakko jaksaa!
tosin on taas ää koulun käynti vähä syvält ku oliskin ollu tänää vapaata mut kukaan ei vaivautunu ilmoittamaan... mutta menee tää vapaa päivä näinkin...
