Tuijotan eteeni
tyhjä lautanen pöydällä
mielessäni kaaos
syönkö vai en
kyyneleet virtaavat poskilleni
Syömishäiriö on minulle tuttu sana. Olen nimittäin sairastanut bulimiaa sekä anoreksiaa useiden vuosien ajan. Tosin sairaudessa on ollut taukoja, mutta kun sairastuin ensimmäisen kerrän, laihduin lähes 30 kiloa. Olen kyllä lihonut nuo kilot takaisin.
Minusta on otettu valokuva, kun olin laihimmillani ja kun katson tuota kuvaa, huokaisen. Joskus kyyneleetkin alkavat virrata poskiani pitkin, kun vilkaisen omaa kehoani nyt ja vertaan sitä valokuvaan.
Mikä sitten on aiheuttanut nuo oireet? Luulenpa, että koulumistaamistaustallani on todella suuri vaikutus. Minua on nimittäin kiusattu eskarissa, koko peruskoulu sekä lukion ensimmäinen vuosi. Kokemastani kiusaamisesta minulle on seurannut niin huono minäkuva, että en pysty sitä sanoin kuvailemaan. Oireita pahentaa myös jatkuva painon tarkkailu sekä peilin kautta vartalon arvostelu. Myös yhteiskunta on varmasti yksi taustatekijä syömishäiriön puhkeamiselle, sillä ulkonäköpaineet ovat kovat.
Syömishäiriö uusiutui muutama viikko sitten. Aloin taas oksennella ja ahmimaan. Syömättömyyttä on kuitenkin enemmän. Tiedostan kuitenkin sen, että olisi parempi syödä säännöllisesti kuin olla lainkaan syömättä, sillä kun ei syö keho alkaa varastoimaan rasvaa. Samoin oksentelu ei tee hyvää keholle, sillä se vahingoittaa ruokatorvea ja pilaa hampaat.
En tiedä mikä aiheutti tuon yhtäkkinäisen syömishäiriön puhkeamisen, mutta varmasti kimmokkeena toimi eräs tilanne muutama viikko sitten. Se meni näin:
Kuljin keskustassa erään kojun ohi ja yhtäkkiä eräs nainen huusi kojusta, että täällä olisi käytettyjä vaatteita myynnissä, myös isoja kokoja, että sinullekin mahtuu. Yritin olla ulkoisesti mahdollisimman asiallinen, mutta sisälläni tunsin, kuinka päässäni alkoi taas kuulua "Läski, läski", samoin kuten kouluaikoina.
No mutta ei auta muuta kuin jatkaa taistelua, sillä periksi en anna! Ehkä jonain päivänä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.