Blogi

Päätin nauttia siitä - koska pystyn siihen. Koska se on mahdollista. Niin kauan kuin se kestää. Nauttia elämästä, nauttia työstä. Koska olen niin hyvässä asemassa, että minulle on annettu siihen mahdollisuus. - Tai totuudenmukaisemmin: Minä olen hankkinut ja ansainnut sen mahdollisuuden itselleni. Joten miksipä en nauttisi siitä.

Ei tarvitse tehdä töitä kahdeksasta neljään. Ei ole kellokorttia kaulassa. Ei ole ketään sanomassa milloin pitäisi tehdä ja mitä. Ei kukaan määräilemässä, komentelemassa, eikä kyttäämässä. Saa tutkia juuri sitä mikä itseä kiinnostaa. Saa lukea kiinnostavia kirjoja ja siitä vielä maksetaan. Joten miksipä en nauttisi siitä, niin kauan kuin se on mahdollista.

Vaikka välillä sitä tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei istu aina toimistolla kahdeksaa tuntia ja esitä tekevänsä töitä. Välillä kuulee kitkeriä kommentteja siitä, kuinka pitäisi mennä "oikeisiin töihin". Mitä ne oikeat työt ovat, joissa istutaan toimistolla vaaditut tunnit esittäen työntekoa sekä kamalaa kiirettä, vaikka oikeasti leikitään kaikki jossain naamakirjassa ja vastaavissa. Sitäkö ovat ne oikeat työt, joissa valitetaan koko ajan kuinka työ on tylsää ja lasketaan tunteja päivän päättymiseen, viikonloppuun, seuraavaan lomaan. Työmaajargonia: valitus kiireestä ja valitus työn tylsyydestä.

Minulla ei ole tylsä työ - päinvastoin. Kiireenkin voin säädellä itse. Vastuullista se kyllä on ja kilpailu on kova. Lähinnä vertaisin itseäni yksityisyrittäjään.

Joskus tässä työssä puolikin tuntia intensiivistä työskentelyä on hedelmällisempää ja vastaa vähintäänkin sitä kahdeksaa tuntia. Sen jälkeen voi lähteä hyvin ansaitulle oluelle.

Puolukka ja omena. Puolukka survoksena ja rahkan kanssa nautittuna. Omenat sellaisenaan, soseena, paistoksena ja piirakkana vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Syksyyn kuului uutuutena, vuosien tauon jälkeen, sienestys. Sekä tietysti joka syksyinen väriloistonautinto.

Eräänä alkusyksyn iltana tunnelma oli epätodellinen. Oli kuuma, vaikka jo tuoksui syksyltä ja lämpimän hyväilevä ilma oli kuin pysähtynyt, odotusta täynnä. Mutta en tiennyt, mikä yllätys minua odotti. En, vaikka siitä olikin puhuttu. Romanttinen päivämäärän valinta, satojen kilometrien ajomatka, kylmälaukussa viilennetty sampanja-pullo, ruusut ja korkeassa polviasennossa suoritettu kosinta - unohtamatta sitä foliosta valmistettua ensisormusta, joka myöhemmin vaihtui titaaniin ja timantteihin. Vielä kuukauden jälkeenkin olo on eteerisen epätodellinen, unenkaltainen, kevyt ja leijuva. Se vavisuttaa, kihelmöi kuin pienet sormet kutittelisivat sisältäpäin. Se on totta, kaiverrettuna titaaniin ja upotettuna sydämiin säihkyen kuten kolme pientä kirkasta kiveä.

Päivälliseksi mustaa makkaraa. Niagarassa virolainen dokkari Disko ja ydinsota ja Pispalassa Yläkerrassa alkotonta olutta. Sanoisin, että rauhallinen viikonloppu tällä saralla.

Juhlan kunniaksi kuoplivaa ja lahjakin saatiin matkakassaamme kartuttamaan.

Ikinä ei ole mennyt tunti niin nopeasti kuin pilateksessa. Ihmettelin ohjaajan sanoessa, että nyt on loppuvenyttelyt ja rentoutus. Taidan ottaa pilateksen vakiotunnikseni. Olo on rentoutunut ja hengitys virtaa.

Joskus on mukava kuulla olevansa "far above average" ja parhaasta päästä.

Aivan helvetin mukava. Aivan helvetin mielettömän älyttömän mahtava ja mukava. Aivan helvetin mielettömän älyttömän hieno, upea, mahtava ja mukava.

*ylisanoja* *hehkutusta* *on fiiliksissä*

Joskus sitä kuulee ja se tulee tarpeeseen. Joskus se voi pelastaa vaikka koko viikon. Ehkä jopa puoli vuotta. Ehkä sitä ei tee hommiaan ihan turhan päiten.

Note to self. Älä yritä tehdä leivonnaisia ilman voita, tai margariinia, mikä tahansa rasva on parempi kuin ei mikään. Äläkä pihistele sokerissakaan. Terveyspiirakka on nimensä veroista maussa. Tuloksena on vain tuhoton määrä tiskiä ja syömäkelvoton piirakka.

Jos olisin puu, olisin vaahtera. Vaahtera väriloistossaan. Tämä aika syksystä on kaunista. Jos olisin vuodenaika, en osaisi päättää, sillä kaikissa on omat hyvät puolensa. Olisin neljä vuodenaikaa.

Jos olisi myrsky, haluaisin käpertyä sohvalle, peiton alle, oman kullan kainaloon. Enkä mennä töihin.

Ensimmäinen kerta sormessa. Ensimmäinen ulkona. Ensimmäinen klubilla. Ensimmäinen autossa. Ensimmäinen pyöräillessä. Ensimmäinen töissä. Ensimmäinen salilla. Ensimmäinen juhlissa. Ensimmäinen kaupassa. - Koskahan tämä kihelmöivä uutuudenviehätys alkaa mennä ohi?

Päihteettömän perjantain vastapainoksi seuraava päivä olikin sitten oikein kunnon juhlintaa ja olo sen mukainen. Huh huh. Kotiin kompuroitiin vesisateessa ja juhlakaluakin välillä ongittiin ojasta.

***

Omenasavotassa valmistui omenasosetta. Siinähän se päivän uroteko sitten olikin, ellei pyykinpesua lasketa, sillä ihan ei riittänyt energia nousta pääkallopaikalle. Viihdykkeenä dokkareita ja fantasiaa.

***

Hyvä treeni, parempi mieli. Olo alkaa olla vihdoin normaali. Kuin olisi kuolleista kolmantena päivänä noussut.