Terveellinen muistutus menneestä. Alkoikin ne muistot olla jo liian ruusuisia, mutta onneksi tuli tipautus todellisuuteen. Ex pyytää palvelusta ja kiitosten sijaan saan vittuilua, haukkumista ja uhkailua. Mikään ei siis ole muuttunut yli puolessa vuodessa.
Ei voi muuta sanoa kuin että kuinka onnellinen olenkaan, ettei minun tarvitse enää sietää tuollaista päivittäistä sekoilua, jossa mikään järkipuhe ja rauhoittelu ei mene perille, vaan jokaisesta asiasta ja jokikisestä lauseesta väännetään ja käännetään ties mitä hullua.
Melkein jo kävisi sääliksi, ellei ihminen olisi niin vittumainen, ettei tässä ajassa ole päässyt yli eikä ympäri, ei ole päässyt eteenpäin, eikä elämässä ole tapahtunut mitään kehitystä. Mutta ei kai tuon ikäinen ihminen enää muutu.
Haukkukoot ja uhkailkoot – muille ihmisille kuten tähänkin asti – minun ei tarvitse sitä enää kuunnella. Toteuttakoon uhkauksensa. Ei haittaa. Osunee pilkka omaan nilkkaan siinä tapauksessa. Ja pieni hinta se on maksettavaksi siitä, että on päässyt alkoholisoituneesta narsistista vapaaksi.
Ulkona sataa räntää ja minä olen todella onnellinen, että olen juuri tässä juuri nyt, enkä siellä missä olin vuosi sitten.