Tämä on syksyn parasta aikaa.
Illat pimenevät.
Vielä ei ole liian kylmä.
Intoa töihin ja uusiin asioihin riittää vielä.
Ja mikä kaikkein parasta - värikkäät lehdet.
Vaahterat leimuavat punaisena, oranssina ja keltaisena.
Kaunista.
Ihmiset eivät vain tunnu huomaavan sitä, kun yrmeinä talsivat sateenvarjoineen. Nostaisivat varjonsa ylös, antaisivat virkistävän sateen osua kasvoilleen ja avaisivat silmänsä sille, kuinka upeaa ympärillä on.
Syksyn tullen
voi taas polttaa kynttilöitä pimenevissä syysilloissa
ja katsella elävää, lämmintä liekkiä
voi taas käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle,
hörppiä kuumaa kaakaota ja katsella uusia ja vanhoja suosikkisarjoja
sateen ropina ikkunaan rauhottaa
"Loppujen lopuksi mikä tahansa ravintola on niin hyvä kuin huonoin ateria jonka asiakas siellä saa."
- Joseph Wechsberg, Herkkusuun kasvatus. Sinistä forellia ja mustia tryffeleitä
Raskas on päätöksen paine ja valinnanvaikeus.
Olen todella otettu siitä, että JTC on piirtänyt minusta kuvia.
Itseään on niin hankala hahamottaa ulkopuolelta, joten on mielenkiintoista nähdä, miten joku toinen näkee minut, omin silmin, omasta perspektiivistään.
Sometimes it is good to be me
but who am I?
Jos sillä on nimi,
se on hallittavissa.
Ympäröi itsesi ihmisillä, joilta saat positiivista energiaa, älä niillä, jotka syövät energiaasi ja saavat sinut voimaan pahoin - sanoi kerran hyvä ystäväni toveri s.
Kunpa oppisin hänen energiataloudellisen elämänasenteensa.
Maailmankaikkeuden tämänhetkisesti paras bändi on löytynyt:
Silentium
Onneksi Amorphiksen keikka oli loppuunmyyty ja menin katsomaan Silentiumia.
Mikä bändi, mikä meininki! Uskomatonta, mieletöntä! En ole ollut mistään keikasta näin innoissani sitten Reverend Bizarren ja Moonspellin. Tässä jää Nightwishit ja Tarjat ja Anetet aivan kalkkiviivoille - julistan Riinan ylivoimaiseksi voittajaksi!
Onnenkapine: Puhallettava alttari
Onnennumero: Route 66
Onnenväri: Kirkkaus
Motto: “Kauanko lento kestää?”
Auto: Challenger sukkula
