Maalaisjärki

Päätösten tekeminen on nykyaikana suhteellisen vaikeaa. Jokaisella on mielipide kaikkiin asioihin (kuten minulla täällä: joka päivä jostakin...), kaikkien mielipidettä pitää kunnioittaa, ja tuntuu, että vanha hyvä sääntö, "enemmistön ehdoilla", ei enää päde lainkaan. Duunissa hommat viivästyvät sen vuoksi, että jonkun kannanottoa odotetaan päivä- tai jopa viikkokaupalla ja sitten kun kannanotto saadaan, se on "no comments". Ja yleensä sitä kommenttia pyydetään täysin turhiin asioihin, jotka ennen vanhaan olisi hoitanut, niin, maalaisjärjellä.

Onko maalaisjärjen käytön ja päätöksen teon vaikeuden taustalla myös jo aiemmin esille otettu vastuunpakoilu? Kukaan ei ole enää valmis ottamaan vastuuta tehdyistä päätöksistä? Vai eivätkö ihmiset luota itseensä päätöksen tekijöinä tai toteuttajina? Tunnustan, on asioita, hyvin pieniäkin sellaisia, joihin kaipaan toisten tukea ja kommentteja, ja mielummin pelaan varman päälle kysymällä ja varmistamalla asioita. Kuitenkin pyrin myös pitkälti oma-aloitteisuuteen, omatoimisuuteen ja itseohjautuvuuteen (über-hieno sana...), käyttämään maalaisjärkeä. Se on ajoittain kyllä haastavaa, täytyy myöntää!

Olin tuossa männä viikolla verkostoseminaarissa ja siellä tuli esille tiedon jakamisen tärkeys ja organisaatiossa olevien verkostojen hyödyntäminen. Mietin vain mielessäni, peruspessimistinen kun olen, että rasittaako verkoston "napana" oleminen tällaisia henkilöitä liialti eli jos kaikki kysyvät tällaisilta "tietopankeilta" koko ajan kaikenlaista (eivätkä siten välttämättä käytä maalaisjärkeään), kärsiikö heidän työnsä siitä jatkuvasta jakamisesta? Ja jos, niin missä laajuudessa ja onko tällä vaikutusta "navan" asennoitumiseen tiedonjakamiseen?

Mielenkiintoista... täytyypä ottaa selvää... tiedonjanoinen kun olen! :)