Sain tänään kuvia kesäisestä Lintsin- reissustamme. Tulivat juuri sopivasti muistuttamaan, että pienimuotoinen painon pudottaminen saattaisin olla paikallaan. Itseäni katsellessani en yhtään ihmetellyt, miksi mun deittini tekevä ohareita, tekisin itsekin! Sen sijaan edelleen kummastelen sitä, miksi hiekkalaatikolla käy kato siinä vaiheessa kun saavun paikalle, tänään se taas todistettiin. Mammoilla tuli kiire ”omaan päähänsä” taloa, vaikka lapset jäivätkin edelleen leikkimään meidän edustalle. Täytynee tästä tehdä (ketään yllättämätön) johtopäätös, että olen auttamattoman sietämätön tapaus. Joudunkin ilmeisesti päivittämään deitti-ilmoitustani seuraavalla tavalla [I]”Etsitään henkilöä, jonka ruumiinlämpö on noin 37 astetta, ja jonka pulssi tuntuu. Sujuva hengitys plussaa!”[/I] Ei tässä nyt liian nirsoksi ole sentään varaa alkaa.. (ja kyllä, tämäkään ei ollut omaa keksintöäni, vaan häikäilemättömästi lainaan rakkaan ystäväni sanamuotoa, kaiken lisäksi lupaa kysymättä.)
Lapsista olevat kuvat olivat kuitenkin oikein onnistuneita, se on pakko kuvaajan ansioksi myöntää! Tosin, eihän noin ihanista lapsista voi huonoja kuvia saadakaan…
Lauantaina ollaan lupauduttu yhdistetyille synttäri- ja tupaantuliaiskekkereille. Jostain syystä kakun tekeminen delegoitiin mulle (noh, okei, tarjouduin kyllä itse auttamaan tarjoiluissa), joten luvassa on salaisen reseptin ”suklaata suklaalla ja suklaalla” – suklaakakkua. Sitä varten käytiin tänään kaupassa, ja kotiin päästyäni tajusin muutaman asian.
*Ostin kilon sokeria. Kaapissa oli ennestään kolme.
*Ostin myös kaakaojauhetta. Niitäkin löytyi kotoa pari pakettia.
*Ostin kaksi pakettia munia. Nyt munia on jääkaapissa 25 kappaletta, vaikka kymmenen meni jo kakkupohjaan.
*Ostin kahdeksan levyä tummaa suklaata. Vähempikin olisi ehkä riittänyt. Tällä hetkellä jääkaapin ovessa on suklaata noin puolitoista kiloa.
*En ostanut maitoa, kaadoin juuri viimeiset iltateen sekaan.
*En ostanut myöskään leipää, keittiön pöydällä olevassa pussissa on yksi kuivahtanut sämpylä.
*Ostin säästöpakkauksen konetiskiainetta. Huomasin juuri, ettei se ollutkaan hydrofilm- kääreistä. Joudun siis kuorimaan tabletit seuraavat 72 tiskauskertaa.
*Ostin myös viinirypäleitä. Iltapalapöydässä neiti valitti niistä löytyvän siemeniä, joten jätin rypäleet suosiolla lasten syötäviksi ja kuorin itselleni omenan.
Yritän epätoivoisesti löytää syytä tälle kaikelle. Samaan piikkiin menisivät myös eilinen autoiluni kun lähdin Stadista (tarkoitus oli nousta länsiväylältä kakkoselle, mutta löysin itseni Espoonlahden liittymästä. Jouduin siis ajamaan Finnoontien kautta kolmoselle ja sitä kautta kotiin.) ja ”imurinpalautusoperaationi” jossa raahasin auton takakonttiin sen meidän uuden imurin lainassa olleen vanhan ja kamalan sijaan.
Uudet lävistykset ovat kotiutuneet yllättävän hyvin, vaikka toista olen muutaman kerran meinannutkin repäistä. Keneltäkään en vielä ole kommenttia saanut, mutta enpä ole ollut tekemisissäkään kuin lasteni kanssa kun kerran naapuritkin joukkopakoilevat. Mutta omasta mielestä ne ovat kyllä sitten NIIN sievät, vaikka [I]aavistuksen[/I] eri paikkaan olisikin toisen voinut sijoittaa. Täytyy sitten vaan seuraavaksi ottaa koru siihen kohtaan, joka nyt mietityttää..
Viime yö meni suhteellisen rauhallisesti, vaikkakin kahden ja kolmen välillä olevan ajan vietin lastenhuoneessa itkevää lasta hyssytellen ja tissittäen. PERIAATTEESSAHAN yösyötöt lopetettiin jo pari kuukautta sitten, mutta minkäs teet kun toinen ei illalla pystynyt syömään tukkoisen nenänsä vuoksi, ja oli jo kahden jälkeen oikeasti nälkäinen. Ehditään me sitten vieroittautua uudelleen kunhan flunssa on podettu.
Aamulla ei kuitenkaan lähdetty kerhoon, olisi tullut tarpeettoman kiire. Perjantaina on mun oma vetovastuu, niin tähdätään siihen että oltaisiin silloin suunnilleen kuosissa. Tälle iltaa tavoitteena olisi päästä kerrankin nukkumaan saman vuorokauden puolella kun on herännytkin.