On tullu huomattua, että kun seurustelee ulkomaalaisen kanssa, on olemassa ihan uudenlaisia tapoja loukata toista :). Ei ne sillä hetkellä varmasti naurata, mutta näin jälkeen päin ajatellen kyllä. Englantilainen puoliskoni muistaa usein sanoa, kuinka epäkohtelias minä ja samalla kaikki muutkin suomalaiset ovat. Eihän me edes omisteta suomalaista vastinetta sanalle ”please”. Anteeksiakaan ei käytetä, vaikka semmoinen sana ihme kyllä on. Baareissa tönitään ku viimestä päivää ja lähinnä mulkaistaan perään. Näin yhtenä esimerkkinä. Mun lausuntatapoja tai sanavalintoja voi myös kommentoida riidan keskellä. Tähän luonnollisesti mää vastaan, että montako sanaa suomea sinä osasitkaan?? Hänen sanavarasto kun on noin 20 sanaa. Kauheen ilkeetä kyllä, varsinki ku hää on luvannu monta kertaa, et vielä joku päivä puhuu mulle suomea 🙂 Sitten aina voi myös uhkailla, että lähtee kotiin. Se kuulostaakin uhkaavalta, kun matkaa on noin 10 000 kilometriä, tai jotain, ei hajuakaan, paljoko Englantiin on matkaa 😀 Uhkaus on vakava, mutta onneksi myös vaikea toteuttaa noin yhtäkkisesti!
Ääh, no mut kaikki nuo riidat ottasin nyt ja heti, jos vaan saisin murun tänne taas. Niiden jälkeenhän vois sit harrastaa sovinto… Niin 🙂 Puhelinriitely on vielä paljon syvemmältä, sitä kun ei voi halaamalla sopia. Muutenkin puhelimessa riitely on maailman turhinta, mutta ei siltäkään voi välttyä, kun monta kertaa päivässä on puhelimessa. Vielä kolme viikkoa on odotettava, tasan tarkkaan kolme tänään. Sitte saadaan viettää joulua yhdessä 🙂