Kun syksyllä kyläilin Jacobin Berliinin residenssissä, hän kertoi erääksi siunaukseksi sen, että kerrankin on aikaa lukea. En tiedä, miten paljon ja mitä Jakob suurkaupungissa ehti lukea. Omassa mäntymaisemassani olen lukenut pääasiassa herkullisen hyvää kaunokirjallisuutta. Listaan suosikkini.
Orhan Pamuk: Lumi
Maaginen romaani runojen synnystä, poikkeustilasta ja politiikasta, kodittomuudesta, kotoisuudesta, naisen päihdyttävyydestä.
Aino Kallas: Sudenmorsian
Arkaainen kieli vangitsee tässä hurjassa sadussa.
Milan Kundera: Naurattavien rakkauksien kirja
Ihastuttavaa iloittelua, liioittelua, hekumaa ja kutkuttavia sattumuksia.
Don DeLillo: Esittäjä
Kirjailija kuvaa ihmisten suhteita ja tunteita taitavasti mm. esineiden ja interiöörien ominaisuuksina, ääninä, muutoksina.
Imre Kertész: Lopetus
Tiivis, raaka, vaikuttava. (”Helpompi” kuin keskitysleiriromaani Kohtalottomuus, joka oli ensimmäinen Kertésziltä lukemani kirja. Seuraavan, Kaddish syntymättömälle lapselle, luin moneen kertaan ja niin taidan tehdä tällekin.)
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Näin tehdään uskomattomasta uskottavaa.