Maalaus on Maalaus, on tapanani hokea. En halua, saata, osaa antaa maalaukselle muuta nimeä. Silti sitruunankeltainen maalaus on ”Kuume”. Nimi liittyy tilaan, jossa pitkään tekeillä ollut taulu viimein ratkesi, löysi olemuksensa. Suloinen ja inha, houreinen ja viiltävän kirkas: näin sen on oltava, tästä on kyse. Räikeä putoaa tummaan, katse tarkentuu, sumenee, päässä kieppuu.
Katselin taulua joku viikko sitten. Hankala tyyppi täynnä mahdollisuuksia ja lupauksia mutta jotenkin liikaa kaikkea ja siksi sellainen, joka tekee mieli hylätä ja unohtaa. Katsoin viikon, käänsin kuvapuolen seinään päin, maalasin uusia, kepeämpiä, läheisempiä.
Olin aloittanut työn vajaa vuosi sitten ja koska työtahtini on ollut kova, koko tekotapa tuntuu muuttuneen niin paljon että aiempaan on vaikea palata. Siksipä juuri dilemma on ratkaistava, kurottava kuukaudet. Lopputulos on ilkeänihana, vaikka itse sanonkin.
(Kuvat ovat toisesta, toistaiseksi keskeneräisestä kiusankappaleesta)
