Koska Kerttu on himonussija, mies on aina ensisijaisesti edustanut Kertulle kokovartalokullia, jonka kanssa ei juoda kahvia eikä jutella, ei vaihdella nimiä eikä puhelinnumeroita.
Mutta koska kaikkeen kyllästyy aikanaan, päätti Kerttu repäistä oikein kunnolla ja suostua oikeille treffeille.
Ei ymmärtänyt Kerttu luvatessaan, ettei ole mitään hirveämpää kuin ensitreffit, ja niille valmistautuminen.
Jännäkakka hakkaa kalsareita, pulssi nousee, kädet tekevät omia hallitsemattomia liikkeitään, panemisfiilikset laskeutuvat miinuslukemiin ja aivot suorittavat syväanalyysia siitä, minkälaisilla vaatteilla kannattaa verhota kehonsa, jotta luo itsestään ”oikean” vaikutelman.
Kerttu päätti, että koska kutsu kävi kahville, niin silloin juodaan sitä kahvia eikä paneskella.
Ei sillä, ettäkö ensimmäisillä treffeillä paneskelu olisi Kertun mielestä moraalisesti väärin tai paheksuttavaa. Kerttu oli vaan niin helvetin paniikissa eikä kokenut olevansa mukavuusalueellaan tuossa tilassa.
Ja näin toteutui Kertun ja ajamattomien häpykarvojen yhteinen päätös eikä siinä ollut edes vaikea pysyä.
Treffit kestivät kolme tuntia. Tähän sisältyi olut, sillä ei Kerttu mitään kahvia pystynyt vetämään, juttelua jostakin, mitä Kerttu ei kykene enää muistamaan panikoimisensa takia, epämääräistä nenän kaivamista ja hiusten näpertämistä, sillä jokaisella on omat hermoliikkeensä sekä ainakin viisi biljardipeliä, joissa Kerttu ansiokkaasti rökitti miehen.
Kotiin päästyään Kerttu oli uupunut tästä hämmentävästä ja uudesta tavasta jutella kikkelin kanssa, mutta tyytyväinen päätökseensä. Onhan tässä elämän aikana tullut nussittua, kiva välillä vaihtaa ajatuksiakin, tuumi Kerttu.
Mutta koska Kerttu ei itselleen mitään voi, hän vietti seuraavan päivän neljän seinän sisällä runkaten, rentoutuen ja nauttien siitä, että selvisi ensitreffeistä hengissä.
Huh. Rankkaa olla sinkku, Kerttu totesi.