Voihan pimeys ja uhkaava syysmasennus…
Kesällä jopa pohdin, että minusta tulisi hyvä yökkö. Jaksoin valvoa yöt hyvin ja rytmin kääntö ei ollut mikään iso ongelma. Tai no, joku voi väittää siitä kukkumisesta jotain muuta. Mutta yöelämä ei ollut hullumpaa. Sitä paitsi päivät pystyi nukkumaan rannalla, auringossa.
Nyt, neljä työyötä + yksi nukkumayö takana ja olen ihan puhki poikki väsynyt. Eilen luulin onnistuneeni rytmin käännössä hyvin. Nukuin vain reilu 4h ja nousin kahdelta sängystä. Illalla jo väsytti niin etten olisi uskonut nukkumisen olevan niin hankalaa (tosin se nukkumaan meno venyi kyllä kohtuullisesti). Yön nukuin kuin harsossa, näin unia mutta olisin minä hetkenä hyvänsä voinut vain avata silmäni ja olla ”täysin” hereillä.
Ok, vapaapäivänä herääminen niin aikasin kuin heräsin ei ole mitään herkkua, mutta nyt se tapahtui hyvästä syystä. Sain harsoilla lämpimässä kainalossa ;). Kotiin päästyäni (n.klo9) jaksoin valvoa tasan kaksi tuntia ennen kuin nukahdin sohvalle ja nukuin siinä yhteen putkeen aina iltakuuteen saakka, PRKL. Että se siitä rytmin siirrosta…
Olo on… väsynyt, ”poissaoleva”, masentunutkin… Mutta tällä kertaa tämä johtuu ihan pelkästään tästä pimeydestä. Olen ennenkin huomannut, että pimeys tekee minulle tätä. Nyt pohdinkin, ettei minusta tulisikaan niin hyvää yökköä, vaikka edelleenkin pidän enempi yövuoroista.
Eikä tästä kirjoittamisestakaan tule nyt mitään, kun ajatukset karkaavat koko aika jonnekin muualle… (Välikommentti: säätiedotus takanani lupaa märkää, pimeää, räntää ja koleaa) Jos jollain on jotain kikkaa syysmasennuksen välttämiseen / voittamiseen niin tänne niitä neuvoja ja vähän nopsaan!!!
*lähtee sillä aikaa tyhjentävään möllerin kapselipurkkia…*