Niin siinä sitten vain kävi. Ruusu löysi puutarhurinsa.
Aluksi ruusu oli epävarma. Epävarma omista tunteistaan, mutta enempi epävarmempi vielä puutarhurin tunteista. Puutarhurikin oli epävarma, viimeiseen saakka. Vielä epävarmempi kuin ruusu olettikaan. Tajusi ruusu jo varhaisessa vaiheessa olevansa koukussa puutarhuriin, enempi kuin ehkä halusikaan. Alkoi ruusu aina kukoistamaan ja värisemään varttansa myöten puutarhurinsa tavatessaan ja koki ikävää jo vilkuttaessaan erotessaan taas muutamaksi päiväksi.
Epävarmuus huipentui vielä ennen kuin puutarhuri ja ruusu myönsivät itselleen ja toisilleen olevansa koukussa. Mutta myönnettyään ihastuksensa ovat antaneet köynnöksen kasvaa ympärilleen ja lupautuneet hoitamaan puutarhaa yhdessä ja vain kahdestaan.
Nyt ruusu on onnellinen, ehkä vähän peloissaan ja epävarma kaikesta uudesta, mutta onnellinen. Luottaa ruusu puutarhuriin ja antautuu tämän hoidettavaksi. Ja kuten puutarhurin hakukriteereihin joskus lisäsin (http://www.city.fi/yhteisot/blogi/violet_angel/13698/#comments), niin tämä puutarhuri toi tullessaan myös mopon ja ne hanskatkin. Hanskoissa reissun jäljiltä muutama reikä, mutta ne ovat nopeasti kokoon parsittavissa. Mopo on tallessa ja hallittavissa ja se pipokin löytyi kaapin nurkasta =)
Ruusun tarina jatkuu…
(Tohtori Multa-Aivon konsultaatiota silti odotellaan ;))