Välillä elämä potkii päähän ja se kuuluu asiaan. Olen sitä mieltä, että jos ikinä ei olisi kurjaa niin ei osaisi nähdä harmaata mustan ja valkoisen seasta. Ei osaisi arvostaa niitä hyviä asioita…
Tänään ”aamulla” oli mieli maassa. Kaverit tulivat kynttiläkutsuille ja sumussa elin päivää vain jotenkin ”mukana” . Rakas ystäväni aavisti oloni. Tai no, hän lukee minua kuin avointa kirjaa, enkä häneltä pysty salailemaan (melkein) mitään. Hän ei kysynyt vaan määräsi minut keräämään kamppeeni ja toi minut toiselle ystävälle mitä mauttavammalle aterialle (KIITOS!!!) En tiedä vielä mihin ilta minut vie, toivottavasti nautimme illasta suunnattomasti ja saan ajatukset pidettyä ”mukavissa” asioissa. Ajattelin elää illan ”Life is a bitch and so am I” asenteella. Joten varokaa jos törmäätte…
Teflon love jyrää!!!