Parisuhde, sitä voisi verrata laskuvarjohyppyyn. Sitä odottaa innolla, ja jännityksellä. On epävarma uskaltaako hypätä tai edes nousta pienen lentokoneen kyytiin. Kerosiinin katku saa jo vatsassa pienet perhoset lentelemään ja pelottaakin.
Sitten kun uskaltaa hypätä, sitä antautuu vapaapudotuksen euforiseen tilaan. Kaikki muu unohtuu ympäriltä ja on aikaa nauttia ilmavirran hyväilystä ja vauhdin huumasta. Varjon auettua kaikki hieman tasoittuu. On aikaa nauttia varjon tasaisesta kyydistä ja luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. Linnut ehkä laulavat ja aurinko paistaa. Joskus on tuulisempaa ja ilmavirta tempoo varjoa kovempaa, mutta kaikki on kuitenkin kontrolloitavissa varjon ohjausnaruista kiskomalla. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, vaan punoksissa saattaa olla kierteitä ja tunnelit saattavt olla rutussa ja pitää yrittää korjata varjo toimintakuntoon, että sillä voi laskeutua turvallisesti alas. Joskus asiat voivat olla niin huonosti, että pitää jopa turvautua varavarjoon.
Joskus saattaa hypätessä pelottaa, että tippuu ja satuttaa itsensä pahemman kerran. Niin voi pelätä parisuuhteessakin. Varjoon pitää kuitenkin luottaa, niinkuin siihen toiseen ihmiseenkin. Jos epäilee varjossa olevan jotain vikaa, se pitää tarkistaa, samoin kun parisuhteessa pitää pystyä puhumaan niistä mieltään askarruttavista asioista. Jos vain pelkää tippuvansa ja satuttavansa itsensä, voi käydä huonosti.
Minä pelkään edelleen tippuvani, enkä ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi. En tiedä miten itseni ilmaisisin, en tiedä mitä sanoisin. En edes tiedä onko pelkoni aiheellinen vai aiheeton. Sen tiedän vain että pelkoni vaikuttaa minun olemiseeni ja asenteeseeni. En uskalla olla täysin oma itseni ja antautua täysillä mukaan ”ilmavirran” vietäväksi. Tiedän että pelkoni kuihduttaa minua sisältä päin. Aiheuttaa minulle turhaa päänvaivaa ja mielipahaa niin kauan kuin haudon näitä ajatuksiani vain pääni sisällä.
On taas aika mennä itseensä ja miettiä mitä haluaa ja mitä on valmis sen eteen uhraamaan. Sen olen kuitenkin jo päättänyt, että ensi kesänä menen ja hyppään kahdennentoista laskuvarjohyppyni, tällä kertaa tandemina…
Pitäkää peukkuja että varjoni ovat pitävät, enkä tipu!