Kyllä tänki neidin saa pysähtymään. Joko se on liiallinen liikunta tai sitten se on ukkosen painostava olotila, tai sitten syynä on yksinkertaisesti vaan hirvittävä univelka.
Eilen ihmettelin pienessä mielessäni, että miksi en ole aikaisemmin hankkinut pyörää. Eihän tuo työmatka ole matka eikä mikään. Reilu 15km suuntaansa. Noin tunti siihen menee, koska pysähdyksiä tulee reippaasti. Ja polkiessa aamulla vielä herää mukavasti, niin ja illalla piristyy. Töissä vielä ajattelin että lintsaan ja ajan vain metrolle, mutta sain työkaverit uhoamaan minut pyörän selkään. Ja niin 12,5 tunnin työpäivän jälkeen vielä jaksoin kuin jaksoinki kotiin saakka pyörällä. Mikä ihana tunne… itsensä voittaminen!!!
Tänään annoin itselleni luvan nukkua aamulla pitkään. Heräsin silti jo kymmenen aikoihin. Muutaman tunnin valvoskelin koneella ja kirjaa lukien ennen päikkäreille menoa. Heräsin sateeseen ja kaukaiseen ukkosen mylvimiseen. Oli tarkoitus mennä salille ja sieltä pyörällä töihin, mutta jompi kumpi jää… ei aikaa koska päikkärit maistuivat paremmilta kuin muistinkaan. Taidan mennä salille, sitä kroppa kaipaa enempi!!!
Mukavaa viikonloppua kaikille! Olen vähän kateellinen koska lopetan valvomisen vasta keskiviikkoaamuna…