Muutama hulahti kurkusta, vaikka käytiin vain pikaisesti kääntymässä baarissa. Jos olisin ollut varoissani, olisin lähtenyt ihan totaalisesti viihteelle. Tanssituttikin. Ehkäpä varattomuus nyt pelasti kankkuselta. Hienosti nousee kuitenkin promillet suoraan päähän, kun ei paljoa dokaile. Joka tapauksessa tuli hyvä mieli, kun tapasi muutamia vanhoja tuttuja pitkästä aikaa.
Ja tiedoksi kaikille kannustaville ota-nyt-vaan-itseäsi-niskasta-kiinni -tyypeille: luin eilen jo vähän sellaista mitä pitikin. Eli edistystä se on vähäinenkin edistys. Hupaisaa huomata, kuinka jaksan olla ainakin minuutin närkästynyt siitä, ettei minun anneta rauhassa rypeä kaikenlaisessa itsesäälissä sen jälkeen, kun olen julkisesti ruikuttanut täällä blogissa, kuinka kurjaa elämä onkaan. Onneksi pienehkö annos itseironiaa useimmiten auttaa, vaikka en moista toimintaa täällä aina myöntäisikään. Ja sitten taas toisaalta: suklaakin on joskus tehokasta.