Blue Oyster Club ja combat

Päk tu laif. Yllätin itseni positiivisesti eilen illalla ja viime yönä. Saunoin kaverin luona ja lähdimme loppujen lopuksi ex tempore -pohjalta kaupungille päätyen Sputnikiin. Joko paikka on kutistunut tai minä…

Päk tu laif. Yllätin itseni positiivisesti eilen illalla ja viime yönä. Saunoin kaverin luona ja lähdimme loppujen lopuksi ex tempore -pohjalta kaupungille päätyen Sputnikiin. Joko paikka on kutistunut tai minä olen kasvanut — muistin sen viime käynnin perusteella isommaksi (ok, pari-kolme vuotta aikaa…) Erotuin oranssissa paidassani tehokkaasti (miksiköhän?-) muutoin sangen mustanpuhuvasta ympäristöstä 😛

Pari sitiläistäkin tosiaan tuli bongattua, terkut vaan heillekin (moi moi!) 😀

Saldona yksi olut. Mukavaa huomata itseltään kohtuukäyttäytymistä vastapainona viime viikonlopun Helsingin reissulle. Mutta ehkä se johtuu siitä, että pääsääntöisesti haluan pitää hauskaa — humaltuminen itsessään ei ole mikään tavoite. Vaikka onhan niitäkin kertoja joskus ollut, että on mukamas tarvinnut hankkia humala ja nopeasti sittenkin. Mutta ne ovat olleet toisina aikoina, toisissa paikoissa ja toisista syistä. Eli helkkari vie, minähän juon porukassa ollessani sitten pelkkää tonic-vettä, jos musta siltä tuntuu. Haistatan peer pressurelle pitkät huilut 😀

Hieman hämmentävää ja oikeastaan järkyttävääkin oli todeta jälleen kerran alfaurosilmiön karu laajuus. Tummasta sisustuksesta huolimatta valaisu Sputnikissa riitti mun mielestäni enemmän kuin hyvin näyttämään ympäriltä ihan silkkoja tosiasioita. Ehkä sitten vain humalatila yhdistettynä alttiiseen mieleen tekee tepposiaan itse kullekin. Esimerkki: kaksi nuorta, pitkää ja omaa silmääni miellyttävää tyttölasta keimailee suoraan Poliisiopiston Blue Oyster Clubilta napatun kaljun isovatsaisen prätkäkundin kainalossa. Noh, tuskin BOC:n kanta-asiakas herra kuitenkaan olisi ollut, vaikutti sen verran periheteromaiselta suomalaismiehen käytökseltä (ks. alla).

Pidän itseäni melko empaattisena ihmisenä ja uskon ymmärtäväni asioita monen eri ihmisen näkökantilta. Ehkäpä molemmat naiset näkivät tässä katu-uskottavassa rujoudessa jotain sellaista herkkyyttä, jota minä en vain yksinkertaisesti huomannut. Ehkä ne olivat ne vierestä kuullut keskustelun helmet kuten ”urgh”, ”kaljaa” tai ”kivat tissit” — tai ehkä ne olivat ne hellän hempeät ja aistikkaat käden survaisut kaula-aukosta sisään rintoja puristelemaan — tai ehkä se sittenkin oli tämä maailmoja syleilevä T-paitateksti ”Pillua tekee mieli”.

No, taisin heittäytyä nyt vähän ilkeäksi – ei nyt kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa tarvitsisi eteenpäin kertoa (mutta kerronpa nyt siltikin 😉 Varmasti tytöillä oli omat syynsä ja omat viehtymyksensä, eikä mulla ole varsin varaa käydä niitä arvostelemaan – enkä myöskään käy. Jokainen tehkööt omat valintansa. Mutta silti, silti mulla oli tällä kertaa hieman vaikeuksia nähdä tässä asiassa mitään järki- tai tunneperäistä syy-yhteysseurausta. Ehkäpä sinulla, armas lukijani, olisi tähän jotain valaisevaa kerrottavaa? 🙂

Vastapainoksi myös yksi piristävä bongaus. Itseäni pidempi, tummat pitkät hiukset, vähän poikamainen look, maastohousuihin (ja muihin sopiviin vermeisiin) pukeutunut nuori nainen heitti tanssilattialla mun mielestäni aivan loistavaa showta. Hän bongasi jonkun kaverinsa, ja hypähti tuoliltaan miekkosen eteen tanssimaan — miten sen kuvailisin, combat-tyyliin? Vähän hoppia, vähän rokkia, vähän punkkia, reilusti anarkiaa ja asennetta — loistavaa kertakaikkiaan! Välillä hyyvin naismaista keimailua, välillä kädellä huitaisua ikään kuin lyöden, terävät nopeat iskut yhdistettyinä hitaisiin keinuviin liikkeisiin. Hetken aikaa oli kuin olisin seurannut jotain kehollista dialogia. Aivan loistava juttu, kaikenkaikkiaan, oli mahtavaa päästä näkemään tällainen pilkahdus.

Jees, nyt taidan palata takaisin Vetonitin sekoitukseen, sitten lyömään sitä seinille. Ehkä pääsisi jo ensi viikolla maalaamaankin (vihdoinkin!).

Erityisen onnekasta sunnuntaita juuri Sulle! 🙂

-c-

EDIT: Piti nyt vielä lisätä, että tarkoitukseni EI ole puhua paskaa vieraista ihmisistä eikä varsinkaan arvostella heitä. Vaikka kuvaukseni on kieltämättä provosoiva ja valikoiva, on se siltikin yhtä todenmukainen kuin mahdollisesti jonkun muun antama toisenlainen näkemys. Eli pointti on enemmänkin siinä, että mikä sellaisissa härskeissä uroissa nuoria naisia viehättää? Ymmärrän toki, että kun panettaa, niin ei silloin haluta kuulla serenadia kuun tyttärelle sielukasta runoutta naisen peuroille tms. – mutta rajansa kait kaikella? Ilmeisesti ei *nauraa*