Me oltiin kauniita yhdessä,
sinä, minä ja rakkautemme
Mut jotakin puuttui ja jotain taas
oli liikaa välillämme
Eri maailmoissa kumpikin elettiin,
loppui väliltämme sanatkin
Jos sä löysit jotain, niin minä sen kadotin
Oon pelkkä hulttiosoittaja,
älä itke mun jälkeen
Mä tulen ja menen ja takaisin palaan ja lähden uudelleen
En kai koskaan pysty niin rakastumaan,
etten pysty siitä toipumaan
Mut sun muistos jäi elämään,
enkä pysty siitä luopumaan
Siitä ajasta, jonka rakastimme
ehkä välillemme jotain jää
Mut älä ajattele siitä mitään sen enempää
Oon pelkkä hulttiosoittaja,
älä itke mun jälkeen
Mä tulen ja menen ja takaisin palaan ja lähden uudelleen
En kenenkään toisen elämään
mä pysty juurtumaan
Kait sinut on luotu rakastamaan,
mutta minut soittamaan
Sun lähellesi voin mä hetkeks tulla,
mutten viivy kauempaa
En ketään kai osaa kauaa rakastaa
Oon pelkkä hulttiosoittaja,
älä itke mun jälkeen
Mä tulen ja menen ja takaisin palaan ja lähden uudelleen
Yksinäisyys mua paina ei,
näin on usein helpompaa
Ja jos joskus sua kaipaankin,
niin soittaminen ikävän poistaa
Jos me joskus vielä kohdataan,
älä pyydä mua palaamaan
Vaik palaisin, en jäädä vois kuitenkaan
Oon pelkkä hulttiosoittaja,
älä itke mun jälkeen
Mä tulen ja menen ja takaisin palaan ja lähden uudelleen
Hulttiosoittaja
Wrum
—
Hulttiosoittaja kait kuvittelin olevani. Itsehän eroakin pyysin. Kaiken piti olla selvää. Ei enää ongelmia, vain entistä auvoisampaa eloa. Justjoo.
Silti, kun näin sut, juttelin sun kanssasi ja huomasin, miten hohdat uudessa elämässäsi kohtaamiasi asioita. Tiedän kyllä hohteesi syyn, ei sitä niin nopeasti unohda, miten toista luetaan – ja sinä tiedät, että tiedän. Hymy sille.
Huomaan olon vyöryvän päälleni. Pakenen tekosyyn nojalla vessaan. Otan lavuaarin reunasta tiukasti kiinni, päässä heittää ja silmissä näkyy tähtiä. Kyyneleet kihoavat silmiini ja sydämestä puristaa niin maan perhanan lujaa. Tämä tunne… Hitto vie, mitä sinä täällä teet, ikävä?! Painu pois mun elämästäni, ikävä! Sunhan piti olla kaukana Gruusiassa, sinne sut karkoitettiin moneen kertaan jo…
Vaan eihän se auta. Ikävä tulee, tekee tehtävänsä nakertaen kuin kukkakaalimato sydänalassa. Ja se kun alkoi just olemaan taas kunnossa. Uusi paranemiskierros alkaa taas…
Täytyy opetella soittamaan.
-c-