Eksänikin on ihminen.
Ah, miten ”järisyttävä” oivallus! 😛
Mutta oikeasti, ehkäpä tänään oivalsin sen asian, jota en ole osannut aikaisemmin ääneen sanoa. Olen ollut toki vapaa tähänkin asti entisestä elämästäni ja muusta, mutta siitä huolimatta tämä ”oivallus” on piristävä.
Eksälläni on oma elämänsä, omat murheensa ja omat juttunsa. Eikä mun todellakaan tarvitse kokea kaikkea hänen sanomaansa niin henkilökohtaisesti! Jes! Miten voi tuntua hyvältä oivaltaa asia, jonka on kuitenkin koko ajan tiennyt ja jonka mukaan on myös pyrkinyt toimimaan?
Mitä eroa on asian tietämisellä ja sen oivaltamisella? Vähän niin kuin olisin koko ajan tiennyt, että 1 + 1 = 2 ja myös toiminut koko ajan sen mukaan elämässäni. Sitten yhtäkkiä *flash* mieleni kirkastuu, hei kamoon, yksi plus yksi on muuten kaksi! w00t!
Hassu viilis, sanoisin, Janoisin.
Terveiset ja muksat perstait kaikille tämän minimaalisen pienen mutta silti toimivan hehkulampun ääreltä,
-c-