[I]Sain exältäni pienen keltakantisen kirjan nimipäivänäni 2004. Olen kanniskellut sitä mukanani, toisinaan kirjoitellut siihen, toisinaan piirrellyt.
Siinä on monia juttuja, kaikki enemmän tai vähemmän elämääni liittyviä. On päiväkirjamaisia merkintöjä, on dialogeja, on kaikenlaista. Liian vähän itse asiassa. Aina olen kuitenkin pitänyt kirjoittamisesta. Ehkä joku on saattanut sen huomatakin. 😉
Laatu hakee vielä paikkaansa. Ehkä sekin tulee ajallaan.
Alla oleva tarina on ensimmäinen kirjoittamani kohtaus arkkienkeli Mikaelin kanssa, ja myös pienen keltaisen kirjani ensimmäinen tarina. Poistan kaikki yksityisyydensuojaa nauttivat asiat tai muutan ne anonyymeiksi, muutoin tarinat ovat ihan 1:1 kuten alunperin kirjoitettu. Tästä lähtee, olkaa hyvä! (…ja armollisia ;-)[/I]
[B]Kertomuksia pienestä keltaisesta kirjasta, osa I[/B]
Jos arkkienkeli Mikael lennähtäisi tuossa kadun yllä sallittua 40 km/h nopeutta, niin huikkaisin sen tänne ja keittäisin kahvit. Sanoisin, että: ”Niimpal hyvä nimipäivä ettei mittä määrä!”
Arkkienkeli rykäisisi kahvit väärään kurkkuun ja kertoisi nauruntyrskähdysten jälkeen kuuluvansa ETO:on. [http://www.students.tut.fi/cgi-bin/run/eto/eto.py, kirj.huom.] Ihmettelisin opiskelijuuttansa Tampereella, johon ae. Mikael selittäisi kyllästyneensä pasuunansoitteluun ja siksi ryhtyneensä opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä.
Innostuisimme pajattamaan armaista harmaista bittejä poikittain asettavista laatikkoystävistämme. Niiden sielunelämästä Mikael (teimme sinunkaupat) saisi oivan ja selvän aasinsillan minun sielunelämääni. ”Jottain tarttis tehrä”, hän sanoisi varovasti vitsin varjolla. ”Ai nyvvai”, heittäisin takaisin tietäen hänen olevan oikeassa.
Olisi hetken hiljaisuus, joka ei kuitenkaan olisi vaivautunut, koska arkkienkelit nyt ovat sellaisia. Ei niiden kanssa osaisi olla vaivautunut, vaikka haluaisi.
Mikael hymyilisi, nousisi ja kävisi vessassa pesemässä kahviroiskeen pois toisesta siivestään. ”Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana”, hän sanoisi ennen lähtöänsä ja siten viimeisenä kepposenaan jättäisi sen biisin päähäni soimaan. [Marko Haavisto & Poutahaukat: Paha vaanii, kirj.huom.]
Niin arkkienkeli Mikael lähtisi vapaa-ajattelijoiden kokoukseen osallistuakseen väittelyyn ja minä alkaisin kirjoittaa tätä.
Mikanpäivä 2004
-c-