[I]Tässä taas keltaisen kirjan löytöjä vuodelta 2004. Oli tarkoitukseni kirjoittaa tämä blogiini viime sunnuntain isänpäivänä, mutta ehtiihän se nytkin. Tässä oli kyse ihan hakemalla haetusta dialogista, jonka kirjasin ylös. Tästä lähtee…[/I]
[B]Kertomuksia pienestä keltaisesta kirjasta, osa II[/B]
Hyvää isänpäivää, iskä!
[I]No, kiitos. Et olekaan jutellut mulle pitkään aikaan. Mitäs olet touhunnut?[/I]
No, kyllähän sä tiedät. Oot seurannut mun tekemisiäni koko ajan, etkö vain? Ja anteeksi, etten ole jutellut niin usein. Tiedäthän…
[I]Tiedän, tiedän. Olisi silti mukavaa kuulla. Lupaathan?[/I]
Kyllä! Ja tarkoitan sitä. Iskä…
[I]Niin?[/I]
Mulla on ollut sua hirveä ikävä. Oon kaivannut sun tukeasi ja neuvojasi monen monta kertaa. Mutta en mä tarkoita, että mä olisin vihainen tai katkera. Eihän näille asioille mitään mahda. En syytä sua. Olet mulle rakas ja siksi…
[I]Ymmärrän. Ja tiesinkin. Olen silti iloinen, kun sanoit sen. Sinäkin olet mulle rakas, poikani. Anteeksi, etten sanonut sitä tarpeeksi usein sanoilla. Yritin osoittaa rakkauttani työlläni.[/I]
Tiedän. Ja olen monta kertaa huomannut itsekin tekeväni samalla tavalla: teen ja haalin töitä osoittaakseni välittämistäni, vetääkseni sulle vertoja ja korvatakseni sut… Tiedän, ettei se ole järkevää, silti teen niin. Luulen, että yritän täyttää tyhjää oloa sisälläni haalimalla itselleni enemmän tekemistä, kunnes lopulta muserrun taakan alle… Välillä osaan tehdä toisin, mutta sitten taas…
[I]Rauhoitu, poikani. Ymmärrän kipusi ja hätäsi. Eivät ne olleet vieraita minullekaan. Nietsche sanoi: ”Jokainen, jolla on [/I]miksi[I] elää, kestää melkein mitä tahansa[/I] miten[I].”[/I]
En tiennyt, että tunnet Nietscheä…
[I]Koska et tunne minua täysin. Äitisi tunsi minut melko hyvin, muttei täysin hänkään. Sääli, ettemme ehtineet kunnolla tutustua. No, vielä on aikaa ja vielä tulee tilaisuus…[/I]
Totta, vielä ehdimme. Isä, suoristan taas selkäni. Kiitos sanoistasi. Jatkan matkaani pystypäin ja kohtaan vaikeudet silmästä silmään. Vielä kerran, hyvää isänpäivää! Voi hyvin ja nähdään taas!
[I]Nähdään, nähdään…[/I]
Isänpäivänä 14.11.2004, 14 vuotta isäni kuoleman jälkeen
-c-