Maanantai täällä taas. Pitkä viikonloppu tuntuikin liian mukavalta, aika saada taas arkiset rangaistukset liiallisesta hedonismista ja vapaa-ajasta nauttimisesta.
Mitään erityisen arvokasta raportoitavaa ei taida tällä(kään) kertaa olla… Paitsi että työnteko yhdellä tietyllä ohjelmalla tökkii ja pahasti (ei, yllättävää kyllä, se ei ole Macro$oftin bloatwarea tällä kertaa). Onpahan aikaa kirjoitella niitä näitä nettiin.
Valitusrintamalle: Hitto kun voi tökkiä välillä parisuhdekeskustelu – ja pahasti. Vaikka kuinka suoraan (tämä on tietysti objektiivinen, ei subjektiivinen, näkemys) sanoisi asioita ja omia tarkoitusperiään, silti toinen osapuoli väittää kivenkovaan mun a) tehneen ja b) sanoneen päinvastaista:
Minä: ”Yritin tehdä asian X, en asiaa Y. Olen pahoillani huonosta kommunikoinnistani, jos ymmärsit mun tehneen asian Y. Olen kuitenkin koko ajan tarkoittanus asiaa X. Voidaanko sopia tämä turha riita?”
Hän: ”Sä oot ihan idiootti, miks sun täytyy aina tehdä asia Y! Etkö joskus, edes joskus, voisi tehdä asiaa X? Suhun ei voi luottaa tipan vertaa!”
Minä: ”???”
Sånt är livet, sanoisi ruotsalainen. Muistettakoon vielä, että kysessä on subjektiivinen näkemys asiasta, vastapuoli lie tässä(kin) tilanteessa ymmärtänyt mun kommunikoinnista jotain muuta…
Fiilistelyrintamalle: Talvipäivänseisaus voitaisiin julistaa liputuspäiväksi! Upeaa, kun päivät taas pitenevät. Ei pimeässä itsessään vikaa ole, mutta mukavaa silti nähdä vähän päivänvaloakin. Eilinen auringonpaiste oli mannaa repsottaville silmäparoille 😀