Suhina tulee taas työpaikan koneesta. Arvomme, kuinka kauan töitä tehdään viallisella tuulettimella 😀
Turhaa taistoa tuli aamulla, kun periaatteessa molemmat olivat samaa mieltä, silti toinen koki mun olevan eri mieltä 🙁
Vaikka on jäänyt kuuntelemaan, pyytänyt anteeksi omaa käytöstään, tullut halaamaan, jne. – silti saa kuulla pitkällisessä yksisuuntaisessa keskustelussa, miten on kuulemma tehnyt juuri päinvastoin.
Kertoessani mitä olin tehnyt ja korostaessani, etten halua taistoa, sainkin kuulla edelliset asiat uudestaan ja sen lisäksi vielä kuulemma syytin toista osapuolta taistohalukkuudesta. Siis say what?!
Kommunikoinnissa siis on edelleenkin ”hieman” parantamisen varaa, näin vuosienkin jälkeen. En tiedä, miksi suoraan ja selkeästi sanomiani asioita ei kuulla – vaan usein saan kuulla syytöksiä juuri päinvastaisesta. Omasta toiminnastani ja ajatukistani kertoessani kuulen usein, miten kuulemma silloin syytän toista niistä asioista.
On rasittavaa – todella rasittavaa – puhua ihmisen kanssa, joka sujuvasti väistää sanomiseni. Jos mainitsen asiasta, saan vielä tiukemman ryöpyn päälleni. Huoh…
Tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon, että totta kai minäkin olen tasapuolisesti idiootti ja toimin välillä riitatilanteissa hyvinkin arveluttavasti. Itse vain olisin valmis sopimaan asiat huomattavasti toista nopeammin ja se tuskastuttaa toisinaan.
Nyt jotain mukavampaa, vaikkapa kahvitauko. Hus siitä! 😛