Kävin tänään lemmikkiliikkeessä ostamassa vähän tarvikkeita noille mussukoille. Siellä oli myytävänä kani, säälittävä kani, luultavasti melko häiriintynyt kani. Sillä oli kyllä suht` tilava koppi, mutta ei juurikaan virikkeitä. Huomio kiinnittyi tuon pupun käytökseen; se loikki edestakaisin siinä kopissaan. Se oli kaikkea muuta kuin normaalia loikkimista – kani loikki päästä päähän sitä kopperoa, tyyliin: oikealle, käännös, vasemmalle, käännös, oikealle, käännös jne jne. Se ei lopettanut ollenkaan. Ja touhu näytti jokseenkin pakkomielteiseltä, häiriintyneeltä, kuten jo sanoinkin. Tuli sellainen vaikutelma, että se on joutunut oleilemaan kopperossaan jo pidempään, eikä oleilulle näy loppua. Sitäpatsi jos se tuolla tavalla käyttäytyy, ei se kotia löydäkään, mikä taas tarkoittaa lisähäiriintymistä. Kukapa ei sekoaisi lasikopissa oleiluun yksin, siten että vain tuijottamaan tulevat ihmiset vaihtuvat. Säälitti, todellakin. Eikä tähän nyt tarvitse mussuttaa mitään lukuisten ihmisten ja eläinten paljon hirveämmistä kohtaloista – tiedetään! Tuossa otuksessa nyt vain ahdistuneisuus jotenkin konkretisoitui.
Joopa joo. Lähden nyt työkeikalle improvisaatioteatteria seuraamaan.