Olipa viikko. Kiihkeä useammalla kuin yhdellä tapaa. Ajattelin sen selvittävän jotain, mutta nyt on pää entistä enemmän solmussa. Päätin siis lakata miettimästä. Vaikka olisikin epävarmuutta ilmassa, on parempi katsoa kuin katua. Eihän mikään ole kiveen kirjoitettua ja katsominenhan sen näyttää, millainen kuviosta alkaa muodostua. Jos suunta on väärä, aina voi hypätä kyydistä. Äkkistoppia epävarmuuden hetkinä sen sijaan saattaisin katua.
Äiti sen sanoi hyvin. ”Edellisen kanssa sä kyllä tiesit, kun tiesit. Kyllä sä nytkin tiedät sitten, jos et enää halua. Sä olet varma.”
Niinpä. Jos tästä eteenpäin antaisi asioiden edetä omalla painollaan, eikä liialla ajattelulla kyhäisi niiden tielle näkymättömiä esteitä.