Sanoinko etten juo tänä viikonloppuna? No join kumminkin. Ja nyt kyllä tietää juoneensa; olo on melko muheva. Äidin lahjoittama japanilainen hedelmäviini teki tehtävänsä.
Miten hitossa tää aika ei kulu, vaan takertuu jatkuvasti kiinni johonkin ja raahautuu eteenpäin korkeintaan etanavauhtia? Vieläkin 15 päivää jäljellä, yhdeksän vasta mennyt. Jos vaan alkais kapinalliseksi ja irtisanois itsensä tästä odottamisesta, niin mitähän tapahtuisi? Alkaisko aika kiltisti kiihdyttää vauhtiaan? Ei. Ei sitä kiinnosta pienen ihmisen asiat. Joten eipä oo vaihtoehtoja. Pitää vaan odottaa ja odottaa ja odottaa.
On kauhea ikävä sitä irkkua. :`(