Sain tänään vähän informaatiota Galwaysta. Nyt tiiän, missä on koulu ja missä miun kämppä. Tuun asumaan melko lähellä merta, viiden-kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Lovely. Tosin eipä tuossa ”kaupungissa” kovin kaukana merestä voisi asuakaan, kun ei se iso paikka ole. Mutta just sopiva, mulle ja mun elämälle ja kaikelle sille uudelle, mitä tulee olemaan. Arvatkaa, kutkuttaako? No joo. Kolme viikkoa, ja tallaan Dublinia, josta kesä hiljalleen haihtuu. Haluan mennä taas Phoenix Parkiin ja Howthiin ja kaikkialle, ehkä sinne Wicklow`n kansallispuistoonkin tällä kertaa. Onhan mulla sentään kokonaiset pari päivää ennen Galwayhin siirtymistä. Ja sitten sieltä vaikka minne; kaikki ne ihanat Aran-saaret ja Connemarat…on jo ikävä. Voin ehkä tuntea sen mielettömän onnen taas noilla saarilla, sen ihmeellisen hurmion, joka mut viime kerrallakin vei. Odotan että näen paikat, joita kaipaan ja paikat, joihin en ole vielä edes ajautunut. Syksy ja Irlanti, Irlanti ja syksy, sade ja tuuli ja synkkyys ja kaikki, ehkä vapauskin. Odotan.
Sekä sitten lokakuussa toinen muiden maiden koti, Italia. Elämä on ihanaa.