Kävin vanhemmilta tullessa ABC:llä ostoksilla, sillä kaupat ehti jo mennä kiinni. Alkoi vituttaa rankimman kautta, kun siellä yks äijä tuijotteli ihan antaumuksella ja jopa kulki perässä ympäri kauppaa: seurasi leipähyllylle, juustohyllylle, pastahyllylle, teki täsmälleen samat kiepaukset kuin mä munia etsiessäni, ja säntäsi kassoille heti kun suuntasin sinne päin. Tuli vielä samaan jonoon ihan mun perään. Ja armoton tuijotus päällä ihan koko ajan. Ei sitä voinut olla huomaamatta vaikka yritin välttää katsomasta siihen suuntaan. Paloi hermo ihan viittä vaille siihen pisteeseen etten sanonut sille paria valittua sanaa. Imartelevaa? No ei todellakaan. Ihan vitun ärsyttävää.
Kevään ja kesän tulon huomaa kyllä muutenkin siitä, että tuijottelu ja huutelu julkisilla paikoilla lisääntyy huimasti. Onneks valtaosa hoitaa homman edes hiukan hienovaraisemmin kuin tämä äskeinen. Yks sunnuntai-ilta oikeestaan jopa huvitti, kun vastaan käveli neljä-viis about kolmekymppistä miekkosta, jotka vähän silmäilivät. Ohitettuuan mut yks niistä totesi suureen ääneen: ”Ja päät kääntyy kuin nuorilla jätkillä!”.
Sillon irtos hymy.
Äsken ei.