Nukuin viime yön sikeästi, unia näkemättä. Se on kovin epätyypillistä mulle. Varmaankin lähes viikon vähäunisuus painoi. Heräsin kahdentoista jälkeen ja aloin sitten kirjoittaa yhtä juttua. Oli aika vaikeaa. On aina hankala kirjoittaa lehtitekstiä tauon jälkeen, ja nyt hommaa vaikeutti sekin, että mieli vaeltaa koko ajan jossain ihan muualla.
Niin joo. En mä ole viime päivinä puhunut ulkomaille muuttamisesta sen miehen takia. Sitä oon suunnitellut jo aika pitkään. En edes tiedä, minne menisin, mutta jonnekin pois kuitenkin. Ajan mittaan on alkanut tuntua yhä enemmän siltä että on päästävä pois. Levottomuus kasvaa ja kasvaa. Ellen lähde, joudun kohta varmaan popsimaan jotain ahdistuslääkkeitä.
Kyllä mä yhä yritän lukea pääsykokeisiin, mutta motivaatio valuu nolliin jatkuvasti. En varmaankaan opiskele ens syksynä. Tää kämppä mulla on syys-lokakuun vaihteeseen. Sitten…ei mitään. En aio etsiä uutta. Taitaa olla siis aika lähteä, syksyllä. En tiedä, voinko tuntea rauhaa muuallakaan, mutta on yritettävä.