Se alkoi eilisiltana töissä. Jostain hyökkäsi ihan kummallisen ontto olo. Tuntui haikealta ja melankoliselta ilman mitään järkevää syytä. Asiaa ei parantanut se että radiosta tuli jatkuvasti alakuloisia biisejä. Kummallinen kaipuu voimistui etenkin siinä vaiheessa, kun Hotel California alkoi soida. Tuosta biisistä tulee mieleen elokuinen Barcelona. Niissä illoissa oli tunnelmaa.
Matkakuumeko mua sitten vain vaivaa? Aivan varmasti sekin. Olen tottunut matkustelemaan niin paljon, että siihen liittyvä kaipuu on ihan tuttu tunne. Se tulee aina kerran-pari vuodessa oikein tosi voimakkaana: Pakko päästä jonnekin! Ja se jatkuu niin kauan että matkarahat on taskussa (tai tilillä) ja kohde valittu. Luulen että nytkään en voi odottaa enää kovin kauaa.
Tässä on kuitenkin muutakin nyt. Jokin kaihertaa. Yksinäisyys? En usko, vastahan erosin enkä koe kaipaavani parisuhdetta. Sanoisin silti, että eräs ihminen on mielessä paljon. Näen jatkuvasti unia hänestä ja heräilen kummallisiin tunnetiloihin. Luulin että tämä ihminen olisi jo menneisyyttä mutta enää en olekaan täysin varma. Mitään radikaalia en kuitenkaan aio tehdä vaan hyvin todennäköisesti jätän tämän ajatuksen tasolle. Tiedän että usein tuntemukseni heittelevät laidasta laitaan ja muuttuvat nopeasti vastakohdikseen. Siksi on parempi antaa hyvin epävarmojen asioiden olla.
Mutta matkalle aion lähteä 🙂