Juupajuu. Saikkua läpsähti 2 viikkoa lisää – ja niinpä esinainen siirtää kesälomiani koska aspassa on henkilöstökiintiö jotta hommat rullaavat. Hemmetti. Ekat kaksi viikkoani ovat vissiin elokuun loppupuoliskolla ja toiset kenties lokakuulla, jonne olin jo yhden viikon nakannut hätäpäissäni. Tää meni nyt ihan ahterilleen. Ymmärrän, ymmärrän toki miksi näin. Harmittaa vain vietävästi. Suunnitelmat menivät ihan pommiin…
Hermokipulääkkeen aloitan uudelleen. Töihin paluu siis vain sillä edellytyksellä, että lääke pelittää ja kipu piiloutuu. Ellei…. no, vt-tt-tri kirjoitti myös lähetteen Husin fysiatriselle (kas kun ei psykiatriselle…) sekä fysikaaliseen. Antoi vielä armollisen arvion, että kummastakaan tuskin saan selkäkipuuni mitään lopullista apua. Kiits.
Kotiutuessani olin niiiiiiiiiiin kuitti, ettei edes päikkärit onnistuneet. Makasin vain ja kuuntelin selkää jäytävää kipua, joka ei edes makuullaan lauennut. Nyt on hyvä istua tässä näin: soffalla 150 asteen kulmassa. Myös kuuntelen välikatossa elävän mehiläispesän elämää: tukahtunutta zzdzzzdz -ääntä joka ei vaimene yöksikään. Kovaa aherrusta niilläkin 🙂