Epätodellista
Tilipäivä…
ja tilistä jäi vain haikea muisto. En varmaan ole ainoa, jolle niin käy, joskaan tietoisuus ei paljoa lohduta. Varmuuden vuoksi kävin töistä palatessa ostamassa kaksi kassillista ruokaa, ettei ainakaan heti…
Elämän tarkoitus…
lieneekö kukaan sitä vielä löytänyt, tai onkohan sille edes yhtä ainoata selitystä? Tai, mitä tarkoittaa elämän tarkoitus? Jospa tämä onkin vain edestakaista liikettä; yksi sukupolvi vie elämää maapallolla yhteen suuntaan…
Huoh…
ja viikon ensimmäinen pulkassa. Kyllä osaa olla tylsääikävää. Olen vasta reilun vuoden ollut näin, ilman yhtäänketäänmissään. En ymmärrä, kuinka kukaan jaksaa sellaista vuosikausia, jopa -kymmeniä. Niin vain on. Hatunnosto kaikille…
Taas vapaalla…
ja viikonlopun ensimmäinen aamu. Hiukan särkyinen olo. Eilen tuli pyöräiltyä tavallista enemmän; kävin asuntoesittelyssä ja sen jälkeen pyöräytin naapurikaupungin supermarketissa tarjouskahvin perässä. Ei siinä mitään, vaan kun en ollut osata…
Aamulla…
heräsin kuin kuolleen unesta. Olin nukkunut yhdeksän tuntia täysin tajuttomana; en muistanut edes yöllä katsomiani unia. Katselen yhden yön aikana enemmän ’leffoja’ kuin viiden vuoden aikana oikeassa kinossa 🙂 Onnekseni…
Nyt ei väsy enää tästä pahene…
sillä viime yö meni harakoille pojan kotiuduttua töistä. Minulla oli varalla vain korvatulpat, ja vaimensivathan ne äänet, eivät kuitenkaan tuoneet unelle jatkoa. Nyt tuntuu että silmät menevät aivan eri tahtia…
Väsynyt…
jo tiistaina. Päivät ovat edelleen rankkoja jos mielenkiintoisiakin. Lisäksi väsyyn vaikuttaa yksi hylkäri asiassa josta olin ollut satavarma. Sellainen vie voimat joksikin aikaa. Onneksi kysymyksessä ei ollut mikään elämän ja…
Viikonloppuna…
kävin vanhuksien luona kesämökillä, jossa he viipyvät kesän alusta syksyn alkuun. Itse ehdin siellä harvoin käydä; autottomalle se on hiukan tavallista hankalampaa. Näin lyhyt, alle vuorokauden, reissu on ihan sopiva…
Leppoisa…
on olo näin viikonlopun alussa. Työn- ja työnopiskeluntäyteinen viikko takana, sekä muistissa monia möhläyksiä jotka vielä jonkin aikaa kirveltävät. Hetken kuluttua harmittavat enää hiukan, huomenissa tuskin lainkaan. Vaikka pääkopassa onkin…
Pitkän päivän ilta…
lähenee jo loppuaan. Töistä palattua aika on mennyt kuin siivillä, lepattaen ja pikkuhiljaa maata kohti mennen. Esikoinen käväisi syömässä sekä päivittämässä viime kuulumiset. Hänelläkin on niin paljon omia menoja, että…