Epätodellista
Viikon ensimmäinen päivä…
… ja kohta on taas viikkoa vanhempi. Maanantain ja perjantain väliset päivät ovat kuin ohut täyte niiden välissä. Viikonloppuko sitten kuorrute? Ehkä niinkin. Huimaa vain, kuin huomasin että nyt olen…
Yhä vain…
… sateesta huolimatta pohjoisen puolella oleva lämpömittarini näyttää +20 astetta. Loivaa raikastumista on havaittavissa, ja ensi yö on ehkä helpompi. Tai, viime yötähän en ollutkaan omassa punkassa, vaan yökylässä. Ystäväni…
Illan tyyntä…
…hellepäivän jälkeen. Päivän kuumuutta saa tosin nauttia vasta työpäivän jälkeen, jolloin silloinkin on järkyttävän kuuma. Kuinkahan lienee keskipäivällä, jaksavatko ulkotyöntekijät työskennellä vai onko heillä lakisääteinen helleraja, kuten talvipakkasilla on pakkasraja?…
Ilta saa…
…uinahtaa, päivyt vetten ja metsien taa. Kai laulu näin meni, vanhoja iltanuotioita muistellen? Käväisin jälleen parin tunnin pyöräkiekalla, josta tosin melkein tunnin istuin rantakivikossa ristikkolehteä ratkoen. Olisinpa vain saanut yhteen…
Hyvän päivän…
huonompi ilta. Näitäkin on; päivä menee upeasti, ja sitten jokin tökkäisee ja se on siinä. Itselläni tämä kävi töistä palattua, kun pistin asuntohaun päälle ja: miksi ihmeessä laitoin aluehauksi edellisen…
Katkoo…
tämä kirjoittaminen. Kuinka kummassa vuorokauteen saisi muutaman lisätunnin, kun eivät nämä tahdo riittää. Toisinaan pohdin, mitä oikeasti tekisin, jos saisin lisätunteja. Luultavasti tekemistä vain kertyisi lisää ja taas tunnit kävisivät…