Takapäätaiteilija Ranskasta

[i]Etupäässä alapään etupuolellahan sitä on ruukattu tienata ja leivässä pysyä.[/i] Petomaani = pierijä. Hyi kuinka vulgääriä! (Eikö [b]Katri Helena[/b] tiennyt tuota ristiessään orkesterinsa [i][url=http://keskustelu.suomi24.fi/t/6529637/mista–orkesterin–nimi-petoman]Petomaniksi[/url][/i]? Jos olisi, ei olisi. Nimennyt.) Nimittäin: Ranskassa eli viime ja sitä edeltävällä vuosisadalla [b]Petomaani,[/b] [b]Joseph Pujol[/b] (1857-1945), mies joka elätti itsensä ja suurperheensä peräpuolensa äänillä. Täysin hajuttomilla. ([i]ja meistä mauttomilla[/i]) Nimensä hän muotoili sanasta [i]péteur[/i], pieres… se jolla on tapana piereskellä, alatyyliä.

Sieltä tuli linnunliverrystä, ukkosen paukahtelua, änkyttäjän ääntä, kainon neidon ujoa suhahdusta, kangasta repivän ompelijattaren ääntä, anopin jyrähdystä, kannunan paukausta, hirmumyräkkää, taifuunia … Viulun vingutusta, bassoa, trumpettia … [i]Do mi solia[/i]. Ja mitä ikinä kansa halusi. [b]Moulin Rouge[/b], [b][url=http://www.pariisiliput.fi/Kabaretti/moulin-rouge/?gclid=CIzal8n4ps0CFesW0wodQ_UIMA]Punainen[/url][/b] [s][url=http://www.pariisiliput.fi/Kabaretti/moulin-rouge/?gclid=CIzal8n4ps0CFesW0wodQ_UIMA][b]pylly[/b][/url][/s] eiku [b]Mylly[/b], täyttyi henkihieveriin naurajista Petomaanin lasetellessa repertuaariaan. Esitys päättyi kynttilän puhallukseen, sammutusetäisyys vaaksanvaaran verran. Tarkempia tietoja tästä ihmemiehestä, joka lopulta kyllästyttyään/rikastuttuaan palasi leipomohommiin takaisin, ja hänen temppuilluistaan, on luettavissa kirjaläpykästä [b]Petomaani[/b] – [i]Elämä ja työt, eli tuulen viemää[/i]. Love-kirjat 1982. Jos JP töräytteli Marseljeesin tyylillä, niin kokeili muuan olensuomalainen mies myös, mitenkähän [i]Arvon mekin ansaitsemme[/i] -laulu onnistuisi. Hyvin meni siihen saakka ennen kuin tuli se pitkälallatuskohta [b]Lallati-lati[/b][i]-la-la-laa lal-lal-laaaa……[/i] Niin. Ei pitänyt ei.