Juha Oinonen

Olin ehdolla eduskuntavaaleissa. Kuulun ehdokkaiden suureen enemmistöön joka ei päässyt läpi. Siksi voin nyt perustellusti laittaa tämän poliittisen blogini telakalle, ainakin toistaiseksi. Mutta ensin muutama tärkeä asia:

Ensiksi sydämelliset kiitokset kaikille minua äänestäneille. On todella mieltä lämmittävää ajatella että 138 helsinkiläistä katsoi kaikista tarjolla olleista vaihtoehdoista minut ja edustamani asian parhaaksi, tai ainakin vähiten huonoksi. Yritän keksiä tapoja olla luottamuksenne arvoinen, vaikken pääsekään suoraan vaikuttamaan valtakunnan asioihin.

Kiitokset myös kaikille muille asiaa kohtaan kiinnostusta osoittaneille. Poliittisen kenttätyön tekeminen oli kiinnostava ja uusi kokemus. Jouduin haastamaan itseäni, ja siirtymään usein mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä välillä varmastikin myös näkyi. Uskon myös että kenttätyön ja asioiden aktiivisen seuraamisen ansiosta ymmärrän ainakin jonkin verran aiempaa paremmin oman kuplani ulkopuolista elämää.

Suuret kiitokset myös kaikille rohkaisun sanoja tarjonneille, vaikka itse asiasta ehkä olittekin eri mieltä. Sanoillanne oli, ja on, suuri merkitys minulle.

Erityiset kiitokset puoluetovereille ja muuten asiaan "viran puolesta" osallistuneille. Minulla on ollut ilo tutustua moniin uusiin ihmisiin, ja teidän myötävaikutuksellanne olen oppinut paljon monesta asiasta. Tosin mm. makkaran paistoa hiiligrillillä pitää vielä treenata lisää.

Lompakko ei laihtunut kohtuuttomasti. Budjetti ja periaatteet pitivät, enkä jäänyt raha- tai kunniavelkaa kenellekään.

Niin ja antoihan tämä ehdokkuus legitiimin syyn kirjoitella muutama teksti tänne Cityn blogiin - asia jota olin aina silloin tällöin salaa miettinyt... Nyt sekin sitten tapahtui, kiitos kun olette jaksaneet.

Mutta nyt kun tämä on tältä erää tehty, on aika keskittyä muihin asioihin, vaikka en politiikkaa aiokaan jättää kokonaan. Onnea uusille kansanedustajille ja hyvää kevään jatkoa kaikille!

Edellinen eduskunta epäonnistui hyvin monessa asiassa. Siksi nyt tarvitaan uusia politiikan tekijöitä.

Harvoihin onnistumisiin voi laskea tasa-arvoisen avioliiton. Tosin sekin voi olla uhattuna, jos vanhoilliset voimat voittavat niin selvästi kuin ennustetaan - vapaamielisinä mielellään esiintyvät puolueet saattavat vallan kahvassa pysyäkseen olla valmiita poliittisiin kompromisseihin.

Sote-uudistus epäonnistui, koska puuttui johtajuutta. Sidonnaisuuksien takia puolueet eivät pystyneet etenemään määrätietoisesti vaan päädyttiin sekoiluun keinoista ja tavoitteista. Tämä ja vastaavat asiat ratkeavat kun voidaan tehdä valtakunnan tason politiikkaa välittämättä siitä kenen varpaille astutaan, ja valmistelutyö saadaan hoidettua asianmukaisesti.

Valtio ja muu julkinen talous jatkoivat velkaantumistaan, koska sorruttiin toiveajatteluun, vanhoihin menetelmiin ja henkiseen laiskuuteen. Jatkettiin verojen korottamisen linjalla, vaikka sen tuhoisuus on hyvin tiedossa, ainakin useimmilla. Tahtoa rakenteellisten uudistamiseen ei löytynyt. Hintana on työttömien lisääntyvä joukko.

Sääntelyä tiukennettiin monessa kohtaa, mutta nyt vaaliohjelmissa asia on kääntynyt päinvastaiseksi. Kannustinloukkujen purkamiseen ei riittänyt kiinnostusta, mutta nyt kaikki ajavat kansalaispalkkaa. Työurien pidentämisestä kyllä puhuttiin ja tehtiin eläkeuudistus jonka perusteena olivat kuitenkin hallituksen peukaloimat laskelmat.

Edellisen hallituksen perintönä saatuja ongelmia ei pystytty korjaamaan. Tehottomia tukia ohjattiin edelleen energiantuotantoon. Talvivaaran annettiin ajautua ekokatastrofin partaalle.

Ulkopolitiikassa osoitettiin kummallista vastuun pakoilua EU:n yhteisten Venäjälle asetettujen pakotteiden osalta. Keskellä pahinta kuohuntaa siunattiin Fortumin "Putin-voimalan" hankinta.

Eduskunta sortui loppumetreillään ennennäkemättömään poliittiseen teatteriin opintotukileikkausten ja paperittomien terveydenhoidon osalta. Teatteria on toki nähty aikaisemminkin, vaikkapa Kreikan lainaohjelman vakuusjärjestely. Monet pitkään eduskunnassa olleet luopuivat ehdokkuudesta. Saiko tämän aikaan turhautuminen vai poliittinen itsesuojeluvaisto?

Kaiken kaikkiaan eduskunta teki surkean suorituksen, josta ei tule palkita sen paremmin nykyistä hallitusta kuin oppositiotakaan. Molemmat ovat yhtä lailla kyvyttömiä ymmärtämään tämän päivän ja huomisen ongelmia ja löytämään niihin ratkaisuja. Tarvitaan uutta ajattelua ja rohkeita näkemyksiä.

Ennakkoäänestys on käynnissä, varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 19.4. Ellet ole jo äänestänyt, nyt on aika antaa ääni todelliselle muutokselle! Rohkaise myös läheisiäsi äänestämään, se ei maksa mitään mutta voi palkita.

Juha Oinonen, 257 Helsinki

Julkisen talouden hoitaminen on aina vaalien alla esillä. Eri toimijat esittävät arvioitaan tilanteesta ja vaadittavista toimenpiteistä. Kuten kuvaan kuuluu, näkemyksissä on hajontaa. Lähinnä kuitenkin puhutaan "säästöistä", "leikkauksista" ja "sopeuttamisesta".

Tilanne on kuitenkin pohjimmiltaan yksinkertainen. Liian moni suomalainen on ilman työtä. Tulevan hallituksen pitää siis eduskunnan tuella keskittyä siihen miten työtä lisätään Suomessa.

Korjattavia asioita riittää. Ensinnäkin työntekijöiden palkkaamista pitää helpottaa. Keinoja tähän ovat mm. vanhempainvapaiden rahoittaminen keskitetysti sekä arvonlisäveron tason selkeä alentaminen näpertelyn sijaan. Nämä molemmat toimet auttavat erityisesti pieniä yrityksiä vähentämällä riskiä ja lisäämällä kannattavuutta ja palvelujen kysyntää. Paikallista sopimista ja muuta joustavuutta voisi myös kehittää. Yleinen yritystoiminnan sääntelyn purkaminen helpottaisi pienyritysten taloustilannetta ja siten lisäisi työtä.

Myös työllistymisen edellytyksissä on parannettavaa. Sosiaalitukien aiheuttamat kannustinloukut pitää purkaa siirtymällä pikaisesti perustuloon tai vastaavaan suoraviivaiseen järjestelmään, joka ei "rankaise" töiden tekemisestä. Samoin eläkeputkisysteemi tulisi purkaa, en keksi mitään syytä sen olemassaoloon kun samaan aikaan puhutaan työurien pidentämisestä. Perinteisissä ajatuksissa siitä kuka voi olla töissä ja kuka ei voi olla uusiksi miettimisen varaa.

Työllisyyden paraneminen parantaa valtiontaloutta toisaalta tuomalla lisää verotettavia tuloja, toisaalta vähentämällä julkisesti rahoitettavia tukia. Suuruusluokka osunee oikein, jos arvioi julkisen talouden kohentuvan puoli miljardia euroa aina kun työttömyysaste vähenee yhdellä prosenttiyksiköllä. Osa tästä on varaa ohjata tarvittaviin veronalennuksiin.

Keskeiset esteet miksi aiemmat hallitukset ja eduskunnat eivät näihin toimiin ole ryhtyneet ovat väärien tahojen (etujärjestöt) kuunteleminen, puolue- ja siltarumpupolitiikkaan keskittyminen valtakunnan asioiden hoitamisen sijaan, sekä yleinen näköalattomuus, jota on pyritty häivyttämään mm. konsulttiselvityksiä tilaamalla.

Ennakkoäänestys alkoi tänään. Varsinainen vaalipäivä on ensi viikon sunnuntai, 19.4. Nyt on aika päättää kenet sinä haluat eduskuntaan vaatimaan ja tekemään tuoretta politiikkaa. Vain annettu (protesti)ääni lasketaan.

Juha Oinonen, 257 Helsinki

Viskipuolue sai alkunsa ja nimensä viime syksyn Viskigatesta. Viski- ja oluttapahtuma ei saanut käyttää viestinnässään viski-sanaa. Yksi erimerkki sääntelystä johon kaivataan tolkkua. Puolueen nimenä viski sentään kelpaa valvovalle viranomaiselle...

Sääntelyä on Suomessa paljon: aukioloaikoja, lupakäytäntöjä, tarveharkintaa, enemmän tai vähemmän pakottavia normeja. Voihan tätä pitää kehittyneen yhteiskunnan merkkinä. Osa sääntelystä on tarpeellista, kun suojellaan suojelua kaipaavia. Iso osa on kuitenkin tehty "varmuuden vuoksi", erikoistapauksia ajatellen. On astuttu ylisääntelyn puolelle.

Tarpeettoman tiukka yritystoiminnan sääntely on tuhoisaa, se maksaa meille työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Yritystoiminnan sääntely näkyy tietysti myös yksittäisille ihmisille viime kädessä valinnanvapauden vähenemisenä.

Yritystoiminnan sääntely kurittaa erityisesti pieniä yrityksiä. Sääntöjen noudattaminen voi muodostua elämän tai kuoleman kysymykseksi. Isommilla yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia sopeutua, ja myös vaikuttaa sääntelyyn valmisteluvaiheessa lobbaamalla tai taistella sitä vastaan lakiteitse. Sääntelyä pitää voida valvoa tasapuolisesti ja tehokkaasti, muuten se asettaa eri toimijat eriarvoiseen asemaan. Silloin luottamus yhteiskunnan toimivuuteen heikkenee.

Sääntelyn karsiminen on helppoa: tarvitaan vain rohkeutta ajatella asioita uusiksi, ja vähän luottamusta ihmisten arvostelukykyyn. Pitää olla valmis miettimään avoimesti missä sääntelyä tarvitaan ja miksi, mikä on toimivan tapa toteuttaa sääntely, ja miten varmistetaan sääntelyn noudattaminen. Esim. tarvitaanko lupamenettely, riittäisikö ilmoitus, vai pelkät sanktiot väärinkäytöstilanteessa. Vai peräti vain ryhmäpaine tai markkinatalouden periaatteet.

Sääntelyä toteuttavat ja valvovat viranomaiset. Viranomainen toimii lain velvoittamana ja tulkitsee lakia, joskus yli sen mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Jos näin on käynyt, voi tehdä kantelun. Jos vika on laissa eikä sen tulkinnassa, palaute kuuluu lainsäätäjälle. Virallisista kansalaisten palautemekanismeista perustavanlaatuisin on eduskunnan valitseminen. Lisäksi on kansalaisaloite.

Meidän ei pidä hyväksyä kohtuuttomia "ei"-vastauksia sellaisenaan, vaan kysyä "miksi". Seuraava askel (kun kestäviä perusteita sääntelylle ei löydy) on purkaa tai keventää. Tässä tarvitaan kansalaisten aktiivisuutta ja asian eteen työskenteleviä, todellisia kansan edustajia. Keneen sinä luotat tässä asiassa?

Juha Oinonen, 257 Helsinki

Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat toden teolla näkyä katukuvassa ja netissä. Näkyvyyttä saa varmimmin rahalla, jota monilla, etenkin nimekkäillä ehdokkailla kuluu runsaasti. Lehdistö on selvittänyt asiaa tältä osin.

On toinenkin tapa perehtyä vaalirahoitukseen. Ehdokkailla on mahdollisuus tehdä vapaaehtoinen ennakkoilmoitus. Tätä kirjoitettaessa ennakkoilmoituksen on tehnyt noin joka viides ehdokas. Puolueiden suhtautumisessa asiaan on eroja. Vaaleissa valituksi tulleilla on ilmoitusvelvollisuus jälkikäteen.
Ilmoituksista ilmenee rahoituksen määrä, lähteet ja käyttökohteet.

Minulle vaalirahoitus on hyvin henkilökohtainen asia. Tietysti sikäli, että ehdokkuudesta aiheutuu minullekin kuluja, tosin tekemieni valintojen vuoksi varsin pieni summa. Mutta erityisesti siksi, että katson poliittisen aktivoitumiseni alkaneen vuoden 2007 vaaleihin liittyneestä vaalirahakohusta. Tapahtunut loukkasi oikeustajuani ja horjutti uskoani poliittiseen järjestelmään. Päädyin hetkeksi ideoimaan, että kansanedustajat voisi rahoitussotkujen eliminoimiseksi arpoa...

Mitä väliä sillä on kuinka paljon kukakin kampanjaansa käyttää ja mistä rahat ovat peräisin? Paljonkin. Kauniista puheista ja ajatuksista huolimatta on väistämätöntä, että avustusten maksajissa on tahoja jotka pyrkivät hyötymään mikäli tuettu ehdokas valitaan. Sitä enemmän mitä isommista summista on kysymys. Aihetta on puitu runsaasti eri yhteksissä, kirjojakin on kirjoitettu. Hiukan aihepiiriä laajentaen löytyy erinäköisiä puoluepolitiikan rahoitusjärjestelmiä, jotka eivät välttämättä kestä lähempää tarkastelua. Mielenkiintoisia ovat myös media-alan menneiden vuosikymmenien kytkökset rahoituskoukeroihin.

Kaiken kaikkiaan vaalirahoitukseen liittyy kysymyksiä, jotka minusta ovat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden periaatteiden vastaisia, vaikka lain rajoissa toimittaisiinkin.
Viime kädessä kyse on vahvemman oikeudesta, jota en tässäkään voi hyväksyä. Demokratia on arvokas asia, niin arvokas että osaltani haluan suojella sitä myös tältä osin. Viskipuolueella on myös virallinen linjaus. Eturistiriitojen välttämiseksi en ole pyytänyt, saanut, ottanut enkä lainannut rahaa keneltäkään. Menopuolen kurissa pitämiseksi en maksa mainostilasta.

Juha Oinonen, 257 Helsinki

Natoon vai ei? asia on ihmeen vähän esillä kampanjoinnissa, vaikka aihe varmasti kiinnostaa useimpia, ellei kaikkia äänestäjiä. Keskusteluryhmissä ja kahvipöydissä asia on esillä, leimakirveetkin heiluvat: tarjolla on ainakin suomettumista ja Nato-kiimaa.

Ehdokkailla voi olla monenlaisia syitä jättää Nato-linjansa kertomatta. Asia voi tuntua syystä tai toisesta vaikealta, on helpompi puhua ja kirjoittaa jostain muusta. Ehkä leimautuminen pelottaa. Ehkä asia tuntuu kaukaiselta. Osalla on vanhaa painolastia.

Minusta maanpuolustus yleisesti ja Nato erityisesti ovat tärkeitä kysymyksiä näissä vaaleissa. Niin tärkeitä, että on vastuutonta jättää asia pelkkien vaalikonevastausten tai tulkinnanvaraisten vaaliohjelmista löytyvien mainintojen varaan. Sotia ja sotaisuutta kun riittää, valitettavasti, vielä nykyaikanakin myös Euroopassa.

Kannatan reserviläisarmeijaa. Minulle se on yksi ilmentymä kansalaisyhteiskunnasta, jossa jokainen kantaa vastuunsa yhteisistä asioista. Meneillään oleva paikallisjoukkouudistus kehittää puolustusvoimia edelleen suuntaan, jossa vapaaehtoisjärjestöillä on kasvava rooli. Yleisen asevelvollisuuden merkittävä etu on, että päättäjät eivät voi ulkoistaa sotimista ammattisotilaille. Meidän järjestelmässä aseellinen konflikti koskettaisi läheltä kaikkia, tästä syntyy motivaatio ylläpitää rauhaa.

Turvallisuuspolitiikan osalta Suomi on kulkenut pitkän tien viime vuosikymmeninä. YYA-aikaan olimme sidoksissa itään. Virallinen liturgia julisti rauhaa. Neuvostoliiton hajotessa ja kylmän sodan päättyessä länsipoliitikot halusivat nähdä uuden pysyvän rauhan ajan alkaneen Euroopassa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Nykyinen Kremlin retoriikka edustaa vastenmielistä vahvemman oikeutta, paitsi silloin kun tarjolla on "luovaa" historian tulkintaa tai muuta disinformaatiota. Eikä asia valitettavasti jää pelkäksi puheeksi. Erinäköisten Venäjän lähialueilla tapahtuneiden kähinöiden huipentumana tuli Krimin valtaus ja koko Ukrainan kriisi, jonka sotilaalliseen eskaloituimiseen en voi nähdä muita syyllisiä kuin Venäjän vallanpitäjät.

Tilanteeseen on vaarallista odottaa nopeaa ja pysyvää muutosta. On tärkeää, että EU voi esiintyä mahdollisimman yhtenäisenä rintamana sekä ulkopoliittisesti että tarvittaessa myös sotilaallisesti. Pitkän päälle paras ratkaisu olisi integroida puolustus osaksi EU:ta, ilman Yhdysvaltojen osallistumista. Tähän on kuitenkin matkaa, sekä poliittisesti että käytännön valmiuksien rakentamisen osalta, ehkä tämä ei toteudu koskaan. Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö on oikeansuuntainen askel, mutta siltä ei voi odottaa liikoja. Näissä olosuhteissa Nato-jäsenyys on oikea ratkaisu. Ja ilman aiheetonta viivytystä - ratkaisun pitkittäminen ei palvelisi ainakaan Suomen etua.

Juha Oinonen, 257 Helsinki

Olen ehdolla eduskuntaan Viskipuolueen ehdokkaana. Tässä neljä syytä miksi minulle kelpaa vain Viski.

Suomessa on päästetty vallalle rajoittamisen ja holhoamisen kulttuuri. Holhoaminen ja rajoitukset estävät ihmisten työllistymistä, hankaloittavat yritystoimintaa ja tulevat monessa muussakin kohtaa tarpeettomasti ihmisten normaalin elämän tielle. Viskipuolue haluaa purkaa tämän kulttuurin, emmekä ole yksin. Osa sääntelystä on perusteltua, mutta monia asioita on syytä ajatella uusiksi. Siksi Viski.

Paljon puhutaan talouden epätasapainosta, julkisen sektorin koosta, velkaantumisesta. Suomen talouden suurin ongelma on kuitenkin työttömyys. Työpaikan vastaanottamista haittaavat tukijärjestelmän kannustinloukut, jotka ratkeavat ottamalla käyttöön perustulo tai vastaava suoraviivainen tukijärjestelmä. Työpaikkojen PK-sektorille syntymisen suurin ongelma taas on yritysverotuksessa, joka suosii suuria yrityksiä. Myös korkea ALV-verokanta tekee pienyritysten elämän vaikeaksi. Valtion varoja ohjataan erilaisiin tehottomiin tukiin, jotka hyödyttävät lähinnä suuryrityksiä. Jopa tienvarsiopasteiden laittaminen on tehty pienyrityksille erittäin vaikeaksi, sen sijaan automarketeille rakennetaan verovaroilla valtateiltä omat liittymät. Nykyisistä eduskuntapuolueista tuskin löytyy sidonnaisuuksiensa vuoksi yhtäkään, joka olisi valmis näkemään kokonaisuuden ja korjaamaan nämä. Siksi Viski.

Valtakunnan politiikka on huonossa jamassa. Puolueilla ja niiden johtohahmoilla on monenlaisia sidonnaisuuksia, joista ajoittain nousee joitain jäävuoren huippuja esiin, lähinnä poliittisten vastustajien toimesta. Edes vaalirahoituskohusta 2007 meno ei paljon muuttunut, katsokaapa vain huviksenne kuinka moni eduskuntapuolueiden ehdokas on vaivautunut antamaan ennakkoilmoituksen vaalirahoituksestaan (Viskipuolueen ehdokkaat löytyvät Piraattipuolueen listalta). Täysin käsittämätön poliittinen teatteri eduskunnan istuntokauden lopussa loukkasi eduskunnan arvovaltaa. En halua olla osa tällaista. Siksi Viski.

Uskon vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Olen kuulemma idealisti. Sopii minulle. Sen vuoksi olen nyt ehdolla, puolueesta joka ei vielä ole virallisesti edes puolue (we're working on it...). Porukassa jossa asioita tehdään aatteen, ei rahan vuoksi. Siksi Viski.

Juha Oinonen, Helsinki 257

Kuukausi sitten ilmestyi kirja "Kuka hullu haluaa poliitikoksi?" Onneksi ei aikaisemmin, tai en ehkä olisi tässä missä nyt olen. Mutta kun kävi niinkuin kävi, tuo kysymys on minulle sekä oma- että ajankohtainen, vaikka itse kirja onkin vielä ostamatta ja lukematta.

Hakeuduin (joidenkin sattumien summana) Viskipuolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi helmikuun alussa. Ehdokasnumerot tulivat pari päivää sitten, vaaleihin nyt tasan neljä viikkoa. Koko lyhyen prosessin ajan fiilis on ollut hiukan epätodellinen. Vähän jalat irti maasta enimmäkseen, välillä on ollut rankempaa. Silti ei tämä minusta hulluuden tunnusmerkistöä täytä. Plussan puolella mennään. Ja kehityshän tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella...

Mutta kysymyksistä vaikein, miksi? Monesta syystä, tietysti, niinkuin useimmiten elämässä, ja hienoisten sisäisten ristiriitojenkin säestämänä. Kuitenkaan ei siksi että olisin tähän määrätietoisesti pyrkinyt tai valmistautunut, kaikkea muuta. Politiikka on kyllä kiinnostanut, rivikansalaisen näkökulmasta: uutisten seuraamista, kahvihuoneessa kommentointia, ehdokkaiden vertailua, äänestämässä käyntiä. Nyt tilaisuus teki aktiivin.

Haluan vaikuttaa. Maassa on paljon korjattavaa, taloudessa, hallinnossa, ihmisten elämään vaikuttavissa asioissa. Nykyisiltä vallanpitäjiltä puuttuu rohkeutta korjata asioita. Tarvitaan uutta voimaa, uutta näkemystä, uusia avauksia, ennakkoluulotonta toimintaa. Viskipuolueen vapautta, vastuuta ja järkeä esiin tuova ohjelma vetosi minuun, ja viranomaisbyrokratiaa oikova vaaliyhteistyö Piraattien kanssa sinetöi asian.

Arvostan suuresti länsimaista demokratiaa, se on monella tapaa puolustamisen arvoinen asia. Silti meidänkin toteutus tästä ideaalista on viallinen ja vajaa, paikkaamista ja päivittämistä tarvitaan. Toivon pääseväni mukaan tähänkin prosessiin, uskon että minulla on siihen annettavaa.

Vain osa ehdokkaista tulee valituksi. Joillekin jää vaalilaina maksettavaksi - sille tielle en halunnut lähteä. Minua motivoi kampanjoinnissa kaiken yllä mainitun lisäksi ajatus, että saatan olla esimerkkinä ja rohkaisuna jollekin joka tulevissa vaaleissa ryhtyy ehdokkaaksi. Ehkä se olet sinä tai läheisesi.

Edustuksellinen demokratia vaatii tekijänsä, ne "kansakunnan kusitolpat", joista media haluaa tehdä tosi-tv:tä, löytää roistoja, surullisen hahmon ritareita, joskus sankareitakin. Tuohon kahdensadan joukkoon mahtuu joka kerta monenlaisia menijöitä, ja niin pitääkin. Eturyhmät ohjailevat, kansa päättää.

Tulevissa teksteissä enemmän taloudesta ja politiikasta. Jos et malta odottaa, löydyn vaalikoneista ja netistä.

Loppuun vielä Viskipuolueen virallinen vaalibiisi "Vastuullisesti", olkaa hyvä!

Juha Oinonen, Helsinki 257