[b]5. Riot – Road Racin'[/b]
Kevyesti yhden kaikkien aikojen hienoimmista levynkansista omaavan [i]Narita[/i]-pitkäsoiton päättävä [i]Road Racin'[/i] uhkuu agressiivista energiaa, eikä vähiten kiukkuisen riffinsä johdosta. Nimensä velvoittamana tämä vauhdikas rypistys jättääkin sopivan jälkihien mitä tiukimmin rokkaavan albumin päätteeksi.
[b]4. Cheap Trick – Gonna Raise Hell[/b]
Pahaenteistä bassokuviota mukaileva riffi kertoo kaiken oleellisen ennen kuin itse laulusta on kuultu tavuakaan – Tänne tultiin potkimaan perseitä ja jauhamaan purkkaa, mutta Jenkit sattuvat olemaan lopussa.
[b]3. Triumph – Spellbound[/b]
Kanadan lahja raskaammalle rockille väänsi tukun loistavia riffejä [i]Just a Game[/i] -albumilleen, mutta jopa näinkin kovatasoisessa joukossa [i]Spellbound[/i] nousee ylväydessään ylitse muiden.
[b]2. Van Halen – Somebody Get Me a Doctor[/b]
Lääkäriin tosiaan tulee asiaa sijoiltaan menneen niskan ja kyynärpään korjauttamiseksi tämän biisin ja ennen kaikkea sen tanakan riffin kuulemisen jälkeen. Kuin kermaksi kakun päälle kappaleen volume-swellejä hyödyntävä toinen tunnistettava riffi ennen sooloa on täyttä timanttia sekin.
[b]1. AC/DC – Highway to Hell[/b]
Mitäpä voi sanoa yhdestä kaikkien aikojen tarttuvimmista riffeistä? Puhutaan siis mieluummin introssa sen taustalle ilmaantuvasta groovaavimmasta tasatahtikompista rockin historiassa. [b]Malcolm Young[/b] ei suinkaan ollut ainoa nero bändissään.