[b]5. Mötley Crüe – Live Wire[/b]
[i]Live Wiren[/i] riffi edustaa [b]Mötley Crüen[/b] raakaa energiaa puhtaimmillaan. Losin glam-jättiläiset ovat muutoinkin vedossa debyytillään, jonka avaukseksi ei voisi juuri sopivampaa revitystä kuvitellakaan.
[b]4. Loverboy – Jump[/b]
Kanadan rokkarit saivat biisintekoapua jopa [b]Bryan Adamsilta[/b] ja [b]Jim Vallancelta[/b] toiselle kokopitkälleen. Seurauksena oli suorastaan vastuttamattomasti tajunnan syvimpiin sopukoihin iskeytyvä [i]Jump[/i]-kappale ja sen avaava, voisiko sanoa jopa aurinkoinen riffi.
[b]3. Def Leppard – You Got Me Runnin'[/b]
[b]Def Leppardin[/b] [i]High ’n’ Dry[/i] on silkkaa riffirockin juhlaa, tietyssä mielessä jopa [b]AC/DC[/b]:n hengessä. [i]You Got Me Runnin'[/i] ei niinkään tuo airuja Australiasta, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi kappaleen riffi seisookin niin tukevasti omilla jaloillaan.
[b]2. Rainbow – Can’t Happen Here[/b]
Loitsijahattuinen nero oli jälleen vauhdissa [i]Difficult to Curen[/i] tarttuvimman riffin parissa, huolimatta [i]I Surrenderin[/i] ja [i]Spotlight Kidin[/i] kaltaisten klassikoiden läsnäolosta samalla pitkäsoitolla. Tähän eivät pysty kuin vähintään tason 35 velhot!
[b]1. Van Halen – Unchained[/b]
[i]Fair Warning[/i] -albumi on hard rock -kitaroinnin komeimpia saavutuksia. Piste. [i]Unchained[/i] on puolestaan koko albumin kovimpia vetoja, eikä vähiten raskaasti särötetyn, toisella kierrollaan flangeria – tuota efektien kruunaamatonta kuningasta – lyömättömästi hyödyntävän riffinsä ansiosta.